Sunday, 05 April 2020
Opetuspuheita PDF Print E-mail
Written by Administrator   
Thursday, 22 October 2009 11:04

Radion aamuhartaus 21.8.2010

 

Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.

 

Muutamia p√§ivi√§ sitten olemme viett√§neet Jumalansynnytt√§j√§n kuolonuneen nukkumisen juhlaa. Sen jumalanpalveluksissa olemme laulaneet ylistysveisua Ainaiselle Neitseelle ja El√§m√§n √Ąidille.¬† Tuossa veisussa sanotaan:

 

‚ÄĚOi Jumalansynnytt√§j√§, Sin√§ synnytt√§ess√§si s√§ilytit neitsyyden ja kuolonuneen nukkuessasi et maailmaa hylj√§nnyt.¬† Sin√§ El√§m√§n √Ąitin√§ menit El√§m√§n tyk√∂ ja rukouksillasi p√§√§st√§t kuolemasta meid√§n sielumme.‚ÄĚ

 

Näissä sanoissa ilmaistaan valoisa usko elämän voimien voittoon kuoleman mahdin yli.  Kirkon uskon mukaan juuri Jumalansynnyttäjä ensimmäisenä kaikista luoduista sai olla osallisena ylösnousemuksesta.  Siksi tuolle tapahtumalle omistettua juhlaa usein kutsutaan pieneksi pääsiäiseksi.

 

Uudessa testamentissa ei mainita mitään Neitsyt Marian kuolemasta, mutta kirkon perinne kertoo, että valmistautuessaan kuolinhetkeensä Pyhä Neitsyt lohdutti surevia opetuslapsia rohkaisun ja siunauksen sanoilla.  Hän lupasi, ettei hän jätä heitä orvoiksi, vaan tulee aina rukoilemaan jokaisen puolesta.

 

Marian kuolinhetkeä kuvaavassa kertomuksessa mainitaan, miten yhtäkkiä tavaton valo valaisi talon ja kaikki näkivät, kuinka Jeesus Kristus, mukanaan enkeleitä ja pyhiä ihmisiä, laskeutui Jumalansynnyttäjän vuoteen luo ja otti hänen pyhän sielunsa käsiinsä.  Tätä tapahtumaa kuvataan perinteisesti myös juhlan ikonissa.  Siinä esitetään Neitsyt Marian sielu lapsen hahmossa, jonka Kristus ottaa yhteyteensä.  Kuolema ei siten enää ollut lohduttoman surun aihe, vaan se oli täynnä valoa ja toivoa.

 

Kirkko opettaa, että Jumalansynnyttäjä on kaikkien uskovien ja samalla koko ihmiskunnan äiti, esirukoilija, suojelija ja puolustaja.  Sen vuoksi hän on kristittyjen hartaan kunnioituksen ja ylistyksen kohde.  Hänen oman ennustuksensa mukaisesti kaikki sukupolvet ylistävät häntä autuaaksi. 

 

Kuitenkin kun Mariaa ylistetään, häntä ylistetään aina yhdessä Kristuksen kanssa.  Kristus on kristillisen uskon keskus.  Hän on alku ja loppu, ensimmäinen ja viimeinen.  Maria oli vain välittäjä Jumalan pelastussuunnitelman toteutumisessa.  Hän oli nöyrä ja kuuliainen Herran palvelija, jonka kutsumuksena oli osoittaa tie Kristuksen yhteyteen. 

 

Kirkkovuoden kuluessa Marialle on omistettu useita suuria juhlapäiviä, joiden jumalanpalveluksissa hänen suojelustaan ja esirukouksiaan anotaan yhä uudestaan.  Häntä muistetaan myös kaikessa päivittäisessä hartaudenharjoituksessa.  Häntä kuvataan lukemattomissa ikoneissa ja hänelle on pyhitetty suuri määrä kirkkoja ja rukoushuoneita.

 

Marian kuolonuneen nukkumisen muistolle on pyhitetty myös maamme ja koko läntisen Euroopan suurin ortodoksinen pyhäkkö, Helsingissä sijaitseva Uspenskin katedraali, jossa arvokkaana hengellisenä aarteena on säilytetty Jumalansynnyttäjän ihmeitä tekevää ikonia.  Lukemattomat uskovat ihmiset ovat tuon ikonin edessä rukoiltuaan parantuneet sairaudestaan tai saaneet avun muissa vaikeuksissa.  Sekä kotimaasta että ulkomailta on jatkuvasti saatu lukuisia kiitollisia viestejä uskovilta, joiden rukoukset on kuultu.

 

Sen vuoksi tuon ihmeitä tekevän ikonin pari kuukautta sitten tapahtunut katoaminen on koettu korvaamattomana menetyksenä ja suurena järkytyksenä.  Lukemattomat hartaat kristityt rukoilevat, että tuo ikoni palaisi vielä katedraaliin, jossa se tulevaisuudessakin voisi olla näkyvänä merkkinä Jumalansynnyttäjän esirukouksista ja läsnäolosta uskovan kansan keskellä.

 

Samalla kun Jumalansynnyttäjä on suojelija ja esirukoilija, hän on myös kristittyjen suuri esikuva kristillisessä kilvoituksessa.  Hän on esikuva uskossa, toivossa, rakkaudessa, uskollisuudessa ja

k√§rsiv√§llisyydess√§. ¬†Aivan erityisesti h√§n on esikuva ja opettaja oikeassa n√∂yryydess√§ ja kuuliaisuudessa.¬† H√§n oli valmis kuuliaisesti toteuttamaan Jumalan tahdon, t√§ytt√§m√§√§n h√§nelle annetun suuren teht√§v√§n.¬† H√§n oli valmis vastaamaan my√∂nt√§v√§sti Jumalan h√§nelle osoittamaan kutsuun: ‚ÄĚOlen Herran palvelijatar.¬† Tapahtukoon minulle niin kuin sanot‚ÄĚ (Luuk.1:38).

 

Perinteisen opetuksen mukaan Maria on kirkon ikoni: hän on kaikkien uskovien äiti ja suojelija samalla tavalla kuin Kristuksen kirkko on koko ihmiskunnan äiti ja suojelija.  Jumalansynnyttäjä luo kuvaa rakastavasta ja armahtavasta kirkkoäidistä, joka sulkee suojelukseensa ja kutsuu pelastuksen tielle kaikkia oikealta tieltä eksyneitä.

 

Vaikka Maria kerran koko ihmiskunnan puolesta vastasi my√∂nt√§v√§sti Jumalan kutsuun, meilt√§ jokaiselta odotetaan omakohtaista vastausta.¬† Meilt√§ odotetaan, ett√§ omasta puolestamme sanomme ‚ÄĚkyll√§‚ÄĚ Jumalalle, annamme my√∂nteisen vastauksen silloin, kun H√§n meit√§ kutsuu.¬† Aamen.

 

Isä Veikko Purmonen

 

 



Saarna itsenäisyyspäivänä 6.12.2008

Tänään meillä on suuri juhla paaston keskellä.  Vietämmehän pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän juhlaa ja valtakuntamme itsenäisyyspäivää.

Tuskinpa keskuudessamme on ketään, joka ei olisi kuullut Lyykian Myrran arkkipiispasta Nikolaos Ihmeidentekijästä.  Kaikkialla maailmassa, sekä idässä että lännessä, hänet muistetaan suurena hyväntekijänä, köyhien ja sairaiden auttajana, erityisesti merellä kulkevien suojelijana, lasten ystävänä ja lahjojen tuojana.

Kirkko kunnioittaa pyhää Nikolaosta horjumattoman uskon, rakkauden, nöyryyden ja puhtauden esikuvana.  Hänen muistolleen on pyhitetty lukuisia kirkkoja, häntä on kuvattu lukemattomissa ikoneissa.  Yhä uudelleen käännymme hänen puoleensa esirukouksia ja suojelusta pyytäen.  Näin teemme tänäänkin, hänen muistopäivänään.

 Voimme luottaa siihen, että pyhä Nikolaos on aivan erityisessä merkityksessä tänään itsenäisyyspäivää viettävän valtakuntamme ja koko Suomen kansan esirukoilija ja suojelija.  Laumansa hyvänä paimenena hän voi olla meille kaikille myös jalo esikuva.  Ne kristillisen elämän ihanteet, joita hän Jumalan valtakunnan sanoman julistajana toteutti, sopivat noudatettaviksi myös tämän päivän kirkossa ja yhteiskunnassa, koko meidän yhteisessä isänmaassamme.

Juuri kuulemassamme evankeliumissa kerrottiin, miten myös Kristus itse täällä maan päällä vaeltaessaan julisti sanomaa Jumalan valtakunnan lähestymisestä ja läsnäolosta.  Luetussa evankeliumissa kerrottiin, että läheltä ja kaukaa saapunut kansa oli tullut kuulemaan Hänen julistustaan ja hakemaan parannusta sairauksiinsa.  Luettu kertomus tuo vaikuttavalla tavalla ilmi sen, että julistuksessaan Kristus osoitti lohdutuksen ja rohkaisun sanoja ennen kaikkea tämän maailman vähäosaisille, köyhille, nälkäisille ja murheellisille, toisin sanoen syrjityille ja syrjäytyneille, yhteiskunnan marginaalissa eläville.

¬†Inhimillisesti katsoen on yll√§tt√§v√§√§, ett√§ H√§n kutsuu heit√§ autuaiksi, siis onnellisiksi: ‚ÄĚAutuaita olette te k√∂yh√§t, sill√§ teid√§n on Jumalan valtakunta.¬† Autuaita te, jotka nyt olette n√§liss√§nne, sill√§ teid√§t ravitaan.¬† Autuaita te, jotka nyt itkette, te saatte nauraa‚ÄĚ (Luuk.6:20).¬† Kristus jatkaa julistustaan ja lausuu profeetalliset sanat, joilla h√§n kuvaa seuraajiensa vaellusta t√§ss√§ maailmassa: ‚ÄĚAutuaita olette te, kun teit√§ Ihmisen Pojan t√§hden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teid√§t keskuudestaan ja inhoavat teid√§n nime√§nnekin.¬† Iloitkaa silloin, hyppik√§√§ riemusta, sill√§ palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri‚ÄĚ (Luuk.6:22-23).¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†

Kristus ei siis lupaa seuraajilleen valtaa ja kunniaa t√§ss√§ maailmassa.¬† Kristityn tie on ristin tie ja marttyyriuden tie.¬† N√§in on ollut menneisyydess√§ ja n√§in on t√§n√§kin p√§iv√§n√§.¬† Mutta Kristus vakuuttaa, ett√§ t√§m√§ tie johtaa yl√∂snousemukseen ja iankaikkiseen el√§m√§√§n ja iloon Jumalan yhteydess√§.¬† P√§iv√§n evankeliumi muistuttaa siit√§, ett√§ kristillinen usko suuntautuu t√§m√§n n√§kyv√§n maailman, ajallisen el√§m√§n ja historian tuolle puolen.¬† Uskon ydin on siin√§ julistuksessa, jonka Kristus tiivist√§√§ sanoessaan: ‚ÄĚEtsik√§√§ ensin Jumalan valtakuntaa ja H√§nen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki muukin‚ÄĚ (Matt.6:33).¬† Kurkotamme kohti sit√§, mik√§ on l√§sn√§ jo nyt, mutta mink√§ toteutumista koko voimassaan viel√§ odotamme.

Kristus tahtoo opettaa, että me emme voi rakentaa elämäämme pelkästään aineellisen omaisuuden ja tämän maailman tarjoaman hyvinvoinnin varaan.  Näin tehdessämme me panemme toivomme ajalliseen ja katoavaan.  Parhaillaan menossa oleva maailmanlaajuinen finanssikriisi osaltaan osoittaa jatkuvan kasvun ja taloudellisen hyödyn tavoitteluun pohjautuvan elämänasenteen kestämättömyyden.  Turvajärjestelmämme voivat hetkessä sortua korttitalon tavoin.  Siksi meidän on etsittävä henkisiä ja hengellisiä arvoja, jotka voivat olla voimanlähteenä sekä omassa että koko yhteiskunnan elämässä ja joiden varassa voimme selviytyä myös vaikeina aikoina.

Nämä henkiset ja hengelliset arvot me voimme löytää kristillisestä uskosta ja Jumalan valtakunnan sanomasta, jota Kristuksen esimerkkiä seuraten ovat julistaneet kaikki Hänen uskolliset seuraajansa, heidän joukossaan pyhä Nikolaos, jota tänään muistelemme.  Tätä samaa sanomaa on julistettu omassa seurakunnassammekin, myös tässä kuluvana vuonna 140-vuotisjuhlaa viettäneessä katedraalissa.

Juhlavuotta viettäessämme olemme muistaneet kunnioituksella, rakkaudella ja kiitollisuudella tämän pyhän temppelin rakentajia, lahjoittajia ja kaunistajia, kaikkia täällä palvelleita ja rukoilleita.  Aivan erityisesti olemme muistaneet seurakuntamme esimiehenä palvellutta pyhää pappismarttyyri Aleksanderia.  Marttyyrinä ja kuolemaan asti uskollisena kirkonpalvelijana hän on saanut luottaa niihin Kristuksen lupauksiin, joista olemme tämän päivän evankeliumissa kuulleet kerrottavan. Nöyryydessä, uskollisuudessa ja rohkeudessa hän on suuri esikuva tämän päivän kirkonpalvelijoille ja kaikille uskoville.

Tällä seurakunnalla ja tällä juhlavuotta viettäneellä pyhällä temppelillä on vaalittavanaan arvokkaita hengellisiä ja kulttuurisia perinteitä.  Omalla kohdallani on ollut suunnattoman suuri ilo ja etuoikeus olla sukupolvien ketjussa vaalimassa näitä  perinteitä ja pitämässä yllä uskon liekkiä.  Voi vain toivoa, että työ seurakunnassa jatkuu menneiden sukupolvien jättämää perintöä kunnioittaen.

T√§m√§ ty√∂ vaatii ennen kaikkea n√∂yryytt√§ ja omien inhimillisten rajojen tuntemista ja tunnustamista.¬† Kaikkien kirkonpalvelijoiden osana on apostoli Paavalin tavoin kokea, ett√§ ‚ÄĚistuttaja ei ole mit√§√§n, ei my√∂sk√§√§n kastelija, vaan kaikki on Jumalan k√§dess√§, h√§n suo kasvun‚ÄĚ (1.Kor.3:7). Aamen.

Veikko Purmonen

 

Aamuhartaus radiossa 28.2. 2004

 

Kuluvan viikon aikana olemme aloittaneet pääsiäisjuhlaan valmistavan suuren ja pyhän paaston.  Sen  kestäessä meitä kehotetaan  pysähtymään elämän perimmäisten kysymysten äärelle.  Nuo perimmäiset kysymykset tulevat hyvin syvällisellä tavalla esille  jumalanpalveluksissa, joissa meitä ohjataan katumuksen kautta tekemään parannusta ja etsimään tietä Jumalan yhteyteen.

 

Suuren paaston aikaa on usein verrattu matkantekoon.¬† Se on er√§√§nlainen pyhiinvaellus.¬† Se on matka Egyptin orjuudesta luvattuun maahan.¬† Se on matka Baabelin vankeudesta vapauteen.¬† Se on tuhlaajapojan paluu¬† vieraalta maalta takaisin is√§n kotiin.¬† Se on, kuten laskiaissunnuntain ehtoopalveluksessa asia ilmaistaan, ‚ÄĚpurjehdus ‚Ķ suuren meren yli‚ÄĚ.¬† Ennen kaikkea¬† se on matka ihmisen omaan sisimp√§√§n, syd√§men ja mielen syvyyksiin.

 

Syvimmiltään suuri paasto on kuva ihmisen elämänvaelluksesta tässä maailmassa.  Se muistuttaa  siitä, että meillä ei ole täällä pysyvää asuinsijaa, vaan kurkotamme kohti sitä, mikä on tuleva.  Täällä maailmassa olemme vain vaeltajia, matkalla kohti meille asetettua määränpäätä.  Olemme hengellisessä maanpakolaisuudessa, yhdessä Aadamin kanssa langenneita ja autuuden paratiisista karkotettuja.  Paratiisin suljettujen porttien ulkopuolella ikävöiden odotamme, että nuo portit meille jälleen avataan.

 

Paaston aika johdattaa ajattelemaan ja etsimään elämän perimmäisiä ja kestäviä arvoja.  Meitä muistutetaan siitä, että ihminen ei elä pelkästään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.  Me emme voi rakentaa elämäämme vain tämän maailman tarjoaman hyvinvoinnin ja turvallisuuden varaan.  Sellainen elämän perusta ei kestä.  Paastoamisella ja pidättäytymisellä, askeettiseen elämänmuotoon sitoutumalla osoitamme, että katoamattoman elämän lähde ei ole tässä maailmassa, vaan Jumalassa.  Vain Jumalan yhteydessä eläen ihmiselle on annettu lupaus iankaikkisen elämän osallisuudesta.

 

Suuren paaston aikana jumalanpalvelukset sis√§lt√§v√§t syv√§llist√§ opetusta ihmisen el√§m√§nvaelluksesta.¬† Paljon puhuvalla tavalla t√§st√§ hengellisest√§ opetuksesta muistuttaa meit√§ se, ett√§ paaston aloittavaa laskiaissunnuntaita kutsutaan my√∂s sovintosunnuntaiksi.¬† Se osoittaa, ett√§ paastokilvoituksen l√§ht√∂kohta ja ydinasia on sovinnon tekeminen l√§himm√§isten kanssa, anteeksi pyyt√§minen ja anteeksi antaminen.¬† T√§t√§h√§n me yh√§ uudestaan pyyd√§mme, kun Herran opettamassa rukouksessa anomme: ‚ÄĚAnna meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin anteeksi annamme velallisillemme.‚ÄĚ

 

Meid√§n on tiedostettava, ett√§ oikea paastoaminen ei merkitse pelk√§st√§√§n toisenlaiseen ruokavalioon siirtymist√§, vaan se on kokonaisvaltainen asia.¬† Sen tulee koskettaa koko meid√§n el√§m√§ntapaamme ja el√§m√§nasenteitamme.¬† Olennaista siin√§ on solidaarisuuden osoittaminen l√§himm√§isille.¬† ‚ÄĚAutuas on se, joka paastoaa ruokkiakseen k√∂yh√§√§‚ÄĚ, sanoo kirkkois√§ Johannes Krysostomos.¬† H√§n my√∂s opettaa, ett√§ ennen kaikkea meid√§n tulee paastota synnist√§, pahoista teoista, pahoista sanoista ja pahoista ajatuksista.¬† N√§inh√§n my√∂s apostoli Paavali opettaa, kun h√§n kirjoittaa: ‚ÄĚY√∂ on kulunut pitk√§lle, p√§iv√§ jo sarastaa.¬† Hyl√§tk√§√§mme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein.¬† Meid√§n on elett√§v√§ nuhteettomasti niin kuin p√§iv√§ll√§ elet√§√§n, ei remuten ja juopotellen, siveett√∂m√§sti ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen.¬† Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus √§lk√§√§k√§ hemmotelko ruumistanne, niin ett√§ annatte sen haluille vallan.‚ÄĚ

 

Paastonajan jumalanpalveluksissa¬† yh√§ uudestaan annetaan ohjeita siit√§, miten meid√§n tulee paastota.¬† Enne kaikkea muistutetaan, ett√§ meid√§n ei pid√§ olla synk√§nn√§k√∂isi√§ niin kuin tekopyh√§t, jotka muuttavat muotonsa surkeiksi, jotta ihmiset n√§kisiv√§t heid√§n paastoavan.¬† Jeesus sanoo: ‚ÄĚKun Sin√§ paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi.¬† Silloin Sinun paastoamistasi eiv√§t n√§e ihmiset, vaan Is√§si, joka on salassa, n√§kee sen ja palkitsee Sinut.‚Ä̬† Toisin sanoen t√§ss√§ halutaan opettaa, ett√§ paastoaminen ei ole vain ik√§v√§ ja raskas velvollisuus, vaan se on iloinen asia.¬† Se on hengellisen el√§m√§n kev√§t, sis√§isen uudistumisen aika, johon meid√§n tulee iloisella ja valoisalla mielell√§ astua.

Hymnirunoilija opastaa meit√§ n√§in:¬† ‚ÄĚUskovaiset! Ylenpalttisella ilolla ottakaamme vastaan paaston jumalaninnoittama julistus, kuten muinoin niinivel√§iset tai portot ja publikaanit ottivat vastaan Johanneksen katumussaarnan.¬† Valmistautukaamme pid√§tt√§ytymisell√§ osallistumaan Herran Siionissa suorittamaan pelastustekoon.¬† Puhdistautukaamme kyynelin siell√§ tapahtuvaan jumalalliseen jalkainpesuun.¬† Rukoilkaamme, ett√§ saisimme siell√§ n√§hd√§, kuinka vertauskuvallinen p√§√§si√§inen saavutetaan ja todellinen p√§√§si√§inen osoitetaan.¬† Valmistautukaamme kumartamaan risti√§ ja Kristuksen Jumalan yl√∂snousemusta h√§nelle veisaten:¬† Ihmisi√§ rakastava, √§l√§ saata meit√§ toivossamme h√§pe√§√§n.‚Ä̬† Aamen.

 

Isä Veikko Purmonen

 

Radion aamuhartaus 12.5.2007


Joh.9:1-38


Kristus nousi kuolleista!

Huomenna vietett√§v√§ p√§√§si√§iskauden viimeinen sunnuntai on omistettu Jeesuksen parantamalle sokeana syntyneelle miehelle.¬† P√§iv√§n evankeliumissa kerrotaan, miten Kristus suoritti tuon sokeana syntyneen miehen parantamisen. H√§n sylk√§isi maahan, teki syljest√§ tahnaa, siveli sit√§ miehen silmiin ja sanoi: ‚ÄĚMene Siloan altaalle ja peseydy.‚ÄĚ ¬†Mies meni, peseytyi ja palasi n√§kev√§n√§.

 

Evankeliumitekstissä myös kerrotaan, että fariseukset ja kirjanoppineet suhtautuivat Jeesukseen epäluuloisesti ja jopa vihamielisesti.  Sen sijaan sokeana syntynyt ja näkönsä saanut mies tunnusti uskonsa Kristukseen ja lankesi maahan hänen edessään.  Hän ymmärsi ja uskoi, että Jeesuksen toiminnassa Jumala ilmaisi voimansa, kunniansa ja kirkkautensa.  Hän uskoi, että Jumalan valtakunta oli Kristuksessa tullut lähelle, ihmisten keskellä vaikuttavaksi voimaksi.  Siten sokea mies ei parantunut pelkästään fyysisesti, vaan hän sai myös hengellisen näkökykynsä.

 

Jumalan voimasta ja kunniasta, H√§nen valtakuntansa l√§sn√§olosta t√§ss√§ maailmassa hyvin voimallisella tavalla on todistanut koko t√§m√§ p√§√§ttym√§ss√§ oleva p√§√§si√§iskausi.¬† P√§√§si√§isen j√§lkeinen aika on aivan erityisess√§ merkityksess√§ ollut toivon ja odotuksen t√§yttymisen aikaa.¬† Olemme tulleet matkan m√§√§r√§np√§√§h√§n, siihen todellisuuteen, joka Kristuksen yl√∂snousemuksessa on ilmaistu.¬† Kuitenkin t√§ss√§ ajassa on my√∂s uuden t√§yttymyksen odotusta.¬† El√§mme nyt helluntaijuhlan ‚Äď Pyh√§n Hengen vuodattamisen ‚Äď odotuksessa.

 

Pääsiäiskauden päättyessä me katsomme sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen, sekä siihen, mitä on jo tapahtunut että siihen, mitä vielä odotamme.  Tämä kokemus ilmaisee hyvin keskeisen asian kristillisessä uskossa ja inhimillisessä elämässä yleensä.  Meidän on aina voitava katsoa sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen, menneisyyteen kiitollisina ja tulevaisuuteen rohkeina ja luottavaisina.  Me emme halua elää niin kuin elokuvan mies vailla menneisyyttä.  Elämä menettää tarkoitustaan ja mielekkyyttään, ellei meillä ole mitään, mitä voimme ja haluamme muistaa tai ellei meillä ole mitään, mitä toivomme ja odotamme. 

 

Meidän tulee muistaa menneisyytemme, mutta meidän on katsottava myös eteenpäin ja tulevaisuuteen.  Emme voi pysähtyä siihen, mitä jo olemme saavuttaneet.  Kristillinen elämä erityisesti on jatkuvaa vaellusta kohti uusia päämääriä.  Kirkko elää aina pääsiäisen ja helluntain välistä aikaa.  Se elää pääsiäisen ihmeen todellisuudessa, mutta kuitenkin uuden ja lopullisen täyttymisen odotuksessa.  Jumalan valtakunta on tullut ja on tuleva.  Se on jo nyt vaikuttamassa, mutta ei vielä toteutunut koko voimassaan.  Tuleva elämä on läsnä jo tässä ajassa.

 

Tämä kristillisen uskon ja elämän kokemus tulee yhä uudestaan esille ja erityisen voimallisesti ilmaistuksi yhteisessä jumalanpalveluksessa, erityisesti Pyhässä Eukaristiassa, joka on kristillisen elämän keskus ja voimanlähde.  Herran Pyhässä Ehtoollisessa, jumalallisessa liturgiassa, iankaikkisuus koskettaa aikaa, menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus ovat yhtaikaa läsnä.  Pyhässä Eukaristiassa ilmaisemme tiivistetysti pelastushistorian kaikkia suuria tapahtumia.  Muistamme samanaikaisesti ristiä, hautaa, ylösnousemista kolmantena päivänä, taivaaseen menemistä, oikealla puolella istumista, toista ja kunniallista tulemista, kuten salaisessa eukaristiarukouksessa asia ilmaistaan.

 

Näin koko pääsiäisen ja helluntain välisenä ajanjaksona samalla tavalla kuin päivän evankeliumissa mainitun sokeana syntyneen miehen parantamisessa salattu ja syvimmässä olemuksessaan tuntematon Jumala ilmaisee itsensä ja tulee ihmistä lähellä olevaksi.  Salattu ja tuntematon Jumala, Pyhä Kolminaisuus, tulee tunnetuksi ja omakohtaisen uskonkokemuksen kautta kohdattavaksi Kristuksessa.  Hänet kohdattuamme ja sokeana syntyneen tavoin hengellisen näkökyvyn saatuamme me voimme tuntea Jumalan läsnäolon, Hänen voimansa ja kunniansa.  Se uudistaa meidän ja koko maailman elämää.  Se tuo katoamattoman ja iankaikkisen elämän kaiken tämän ajallisen ja katoavan keskelle.  Aamen.

  

Isä Veikko Purmonen

Radion ortodoksinen aamuhartaus 21.9. 2002

 

Luuk. 5: 1-11

 

Kirkon luovuttamaton teht√§v√§ ja kaikkien kristittyjen yhteinen kutsumus on l√§hetysty√∂n tekeminen, todistaminen Jumalan valtakunnan l√§hestymisest√§, evankeliumin sanoman vieminen aina maan √§√§riin saakka.¬† Matteuksen evankeliumin loppujakeissa, jotka luetaan jokaisen kasteen yhteydess√§, tuo l√§hetysteht√§v√§ on m√§√§ritelty Kristuksen sanoilla:¬† ‚ÄĚMinulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan p√§√§ll√§.¬† Menk√§√§ siis, ja tehk√§√§ kaikki kansat minun opetuslapsikseni:¬† kastakaa heit√§ Is√§n ja Pojan ja Pyh√§n Hengen nimeen ja opettakaa heit√§ noudattamaan kaikkea, mit√§ min√§ olen k√§skenyt teid√§n noudattaa.‚ÄĚ

 

√Ąsken kuulemassamme huomisen sunnuntaip√§iv√§n evankeliumissa kerrottiin, miten my√∂s Kristus itse maanp√§√§llisen vaelluksensa aikana Jumalan l√§hett√§m√§n√§¬† todisti H√§nen valtakuntansa l√§sn√§olosta t√§ss√§ maailmassa.¬† Evankeliumitekstiss√§ kerrottiin, miten H√§n profeetallista palvelusteht√§v√§√§ t√§ytt√§en opetti kansanjoukkoja ja miten H√§n my√∂s tunnusteoillaan todisti Jumalan voimasta ja kunniasta.¬† H√§nen k√§skyst√§√§n Simon Pietari, joka mit√§√§n saamatta oli koko y√∂n kalastanut, laski viel√§ kerran verkkonsa veteen ja sai suunnattoman suuren saaliin, niin ett√§ verkot repeiliv√§t ja veneet olivat v√§h√§ll√§ upota.¬† T√§m√§ tunnusteko teki Pietariin syv√§n vaikutuksen.¬† H√§n lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: ‚ÄĚMene pois minun luotani, Herra! Min√§ olen syntinen ihminen.‚Ä̬† Mutta Jeesus vastasi h√§nelle: ‚ÄĚ√Ąl√§ pelk√§√§.¬† T√§st√§ l√§htien Sin√§ olet ihmisten kalastaja.‚ÄĚ

 

Näin Jeesus kutsui seuraajikseen Simon Pietarin sekä Sebedeuksen pojat Jaakobin ja Johanneksen.  Heti nämä opetuslapsiksi kutsutut vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.  Siten heistä tuli ihmisten kalastajia, evankeliumin sanoman julistajia, jotka lähetettiin maailmaan todistamaan Kristuksesta ja Jumalan valtakunnan lähestymisestä.  Samalla tavalla vuosisatojen kuluessa lukemattomat muut ihmiset on kutsuttu seuraamaan Kristusta ja lähetetty julistamaan evankeliumia kaikille kansoille, aina maan ääriin saakka.

 

Meille suomalaisille ortodokseille erityisen läheisiä, kunnioitettuja ja rakastettuja ovat olleet Karjalan pyhät kilvoittelijat ja valistajat, maineikkaiden luostareiden perustajat Sergei ja Herman Valamolaiset, Arseni Konevitsalainen, Trifon Petsamolainen ja Aleksanteri Syväriläinen.  Nämä pyhät kilvoittelijat ovat olleet suuria esikuvia aidossa kristillisessä uskossa ja elämässä.  He eivät todistaneet Kristuksesta pelkästään puheillaan ja saarnoillaan, vaan ennen kaikkea aidolla kristillisen rakkauden täyttämällä elämäntavallaan.

 

Samalla tavalla kuin lukuisille meit√§ edelt√§neille sukupolville, my√∂s t√§m√§n p√§iv√§n kristityille on annettu l√§hetysteht√§v√§.¬† Aivan erityisesti tuo teht√§v√§ kuuluu apostolien ty√∂n suoranaisille jatkajille, piispoille, papeille ja muille kirkonpalvelijoille.¬† Heid√§t on ik√§√§n kuin vapautettu kaikista t√§m√§n maailman teht√§vist√§ ja velvollisuuksista, erotettu evankeliumin sanan palvelukseen, kutsuttu ja l√§hetetty.¬† N√§in heid√§n kohdallaan toteutuu sama asia kuin luetussa evankeliumissa mainittujen apostolien Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kohdalla: ‚ÄĚHe vetiv√§t veneet maihin ja j√§tt√§en kaiken l√§htiv√§t seuraamaan Jeesusta.‚Ä̬† T√§m√§ Kristuksen seuraaminen ei ole merkinnyt pelk√§st√§√§n¬† H√§nen opetustensa kuuntelemista, vaan my√∂s tuon opetuksen noudattamista jokap√§iv√§isess√§ el√§m√§ss√§.

 

Toisessa kirjeess√§√§n Korinttilaisille Paavali kertoo, mit√§ apostolin kutsumuksen toteuttaminen Kristuksen kutsumien apostolien kohdalla on merkinnyt.¬† H√§n kirjoittaa:¬† ‚ÄĚKaikessa me osoitamme olevamme Jumalan palvelijoita.¬† Me kest√§mme sitke√§sti vaikeudet, vaivat ja ahdingot, ruoskimiset, vankeudet, mellakat, raadannan, valvomisen ja paastoamisen.¬† Mielemme on puhdas, meill√§ on tietoa, k√§rsiv√§llisyytt√§ ja yst√§v√§llisyytt√§, meill√§ on Pyh√§ Henki, vilpit√∂n rakkaus, totuuden sana ja Jumalan voima‚ĶMeit√§ kunnioitetaan ja halveksitaan, meit√§ panetellaan ja kiitell√§√§n.¬† Meit√§ pidet√§√§n villitsij√∂in√§, mutta me puhumme totta‚Ķ Olemme l√§hell√§ kuolemaa, mutta silti elossa, pahoinpideltyj√§, mutta yh√§ hengiss√§, murheellisia, mutta aina iloisia‚Ķmeill√§ ei ole mit√§√§n, mutta omistamme kaiken.‚ÄĚ

 

Tällaisessa sankarillisessa kilvoituksessa, kärsivällisyydessä ja uskollisuudessa pyhät apostolit ovat olleet suuria esikuvia kaikkien aikojen lähetystyöntekijöille ja kirkonpalvelijoille ja samalla kaikille kristityille, koko uskovalle kansalle.  Meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken.  Näin voivat tänäkin päivänä tuntea kaikki Kristuksen ja Hänen valtakuntansa todistajiksi kutsutut ja lähetetyt.

 

 

Kristityn tie on ristin tie.  Myös siitä tänään, ristin ylentämisen päättäjäisjuhlana, meitä muistutetaan.

 

Isä Veikko Purmonen

 

Aamuhartaus radiossa 5.7. 2003

 

Matt. 8:14-23

Gal. 5:22-6:2

 

Viime viikkojen aikana kesän luonnonkauneuden keskellä olemme saaneet iloita myös kirkon elämän kukoistuksesta.  Olemme voineet kokea helluntaina vuodatetun Pyhän Hengen uudistavan, pyhittävän ja uutta elinvoimaa antavan vaikutuksen.

 

Osoituksena tästä Pyhän Hengen jatkuvasta läsnäolosta ja uudistavasta voimasta ovat olleet pyhät ihmiset, myös ne monet kilvoittelijat, uskon todistajat ja evankeliumin julistajat, joita aivan viime päivinäkin olemme muistelleet.  Olemmehan viikko sitten viettäneet suurten hengellisten opettajien, Karjalan valistajien ja pyhittäjien Sergei ja Herman Valamolaisten muistopäivää.  Tänäkin päivänä heidän perustamansa luostari säteilee kristillisen uskon valoa sekä Venäjällä että Suomessa, sekä Vanhassa että Uudessa Valamossa.

 

Tänään taas vietämme Atanasios Athoslaisen ja Sergei Radonezilaisen muistopäivää.  Nämä molemmat kilvoittelijat ovat olleet suuria hengellisiä ohjaajia ja maineikkaiden luostareiden perustajia.  Pyhän Atanasioksen perustama Athoksen luostariyhteisö Kreikassa on jo tuhannen vuoden ajan toiminut hiljentymisen ja lakkaamattoman rukouksen keskuksena, johon kaikkialta maailmasta saapuu pyhiinvaeltajia ammentamaan hengellistä voimaa jokapäiväistä kilvoitusta varten.

 

Sergei Radonilaizen perustama Pyhän Kolminaisuuden luostari taas on vuosisatoja ollut Venäjän tärkein pyhiinvaelluskeskus.  Jopa neuvostoajan ankarissa oloissa se säilyi merkittävänä jumalanpalveluselämän ja lakkaamattoman rukouksen tyyssijana.

 

Luostarin perustaja, pyhittäjäisä Sergei Radonezilainen, oli yksi Venäjän rakastetuimpia pyhiä.  Hän tuli tunnetuksi erityisesti suuresta nöyryydestään.  Luostarin johtajanakin hän halusi olla kaikkien muiden palvelija.  Erityisesti hän halusi omistautua yksinkertaisen ruumiillisen työn tekemiseen.  Sergei on ollut myös venäläisen isänmaallisuuden ja kansallisen vapauden puolustamisen suuri esikuva.  Hän innosti maanmiehiään taisteluun mongolivalloittajia vastaan ja siunasi sotaan lähtevän suuriruhtinas Dimitri Donilaisen, joka saikin voiton vihollisista Kulikovon taistelussa vuonna 1380.

 

Näiden tänään muisteltavien kilvoittelijoiden perustamat luostarit toimivat tärkeinä hengellisen elämän keitaina ja pyhiinvaelluskeskuksina tänäkin päivänä.  Tuhannet ja taas tuhannet ihmiset tekevät pyhiinvaelluksia näihin luostareihin.  He lähtevät matkaan saadakseen ravintoa hengelliseen nälkäänsä, kokeakseen uskon yhteyttä, osallistuakseen Jumalan kansan yhteiseen ateriaan, Herran Pyhään Ehtoolliseen.  Ennen kaikkea pyhiinvaellukset muistuttavat meitä siitä, mikä on keskeisintä kristillisessä uskonelämässä.  Ne viitoittavat meille tietä Kristuksen yhteyteen.  Ne kertovat meille siitä lopullisesta määränpäästä, jota kohti me kaikki olemme yhdessä vaeltamassa.

 

T√§st√§ samasta asiasta muistuttaa meit√§ my√∂s alussa luettu p√§iv√§n evankeliumiteksti, jossa kerrottiin siit√§, miten Kristus paransi apostoli Pietarin anopin ja monia muita sairaita, joita H√§nen luokseen tuotiin.¬† N√§in k√§vi toteen profeetta Jesajan ennustus:¬† ‚ÄĚH√§n kantoi meid√§n tautimme, otti taakakseen meid√§n sairautemme.‚Ä̬† N√§ill√§ tunnusteoillaan Jeesus ennen kaikkea todisti Jumalan valtakunnan l√§sn√§olosta, Jumalan voimasta ja kunniasta, siit√§, ett√§ Jumala todella vaikutti H√§nen kauttaan.

 

Tämän asian muistaminen on erityisen tärkeää myös tänä päivänä pyhiä ihmisiä muistellessamme ja pyhiinvaelluksia suorittaessamme.  Niiden tarkoituksena on ennen kaikkea johdattaa meitä Kristuksen yhteyteen ja Hänen kauttaan Pyhän Kolminaisuuden tuntemiseen ja ylistämiseen.  Siinä on jo häivähdys tulevan Jumalan valtakunnan läsnäolosta tässä ajassa.

 

T√§llainen kokemus Pyh√§n Hengen johdatuksessa voi uudistaa meid√§n el√§m√§mme, tuoda siihen uutta syvyytt√§ ja hengellist√§ rikkautta.¬† Paavalin Galatalaiskirjeest√§ otetussa p√§iv√§n epistolassa t√§t√§ kokemusta kuvataan n√§in: ‚ÄĚHengen hedelm√§√§‚Ķovat rakkaus, ilo, rauha, k√§rsiv√§llisyys, yst√§v√§llisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillint√§‚ĶJos me el√§mme Hengen varassa, meid√§n on seurattava Hengen johdatusta.‚Ä̬† Aamen.

 

 

Isä Veikko Purmonen

 

Radion aamuhartaus 26.11. 2005

Luuk. 18:18-27


Vaikeuksia kohdatessamme, erityisesti suurten onnettomuuksien tapahtuessa, olemme kasvotusten elämän perimmäisten kysymysten kanssa.  Joudumme kysymään, mistä saamme voimaa jatkaa eteenpäin, mikä on sellainen kestävä perusta, jonka varaan voimme elämäämme rakentaa.  Onko se tämän maailman ja yhteiskunnan antamassa turvallisuudessa?  Onko se kenties yhteiskunnallisessa asemassa, turvatussa jokapäiväisessä toimeentulossa, ammattiuralla etenemisessä, ulkonaisessa menestyksessä, aineellisessa omaisuudessa ja rikkaudessa?  Mikä lopulta on se perimmäinen voimanlähde, jonka varassa jaksamme elää?

 

Nämä ovat kysymyksiä, joita on paikallaan pysähtyä pohtimaan juuri nyt meneillään olevan jouluun valmistavan paaston aikana, jolloin meitä erityisesti kehotetaan syventymään rukoukseen ja hengellisen elämän kysymyksiin.

 

My√∂s juuri luetussa evankeliumissa esitet√§√§n kysymys, joka koskee el√§m√§n perimm√§ist√§ tarkoitusta, oikeata el√§m√§ntapaa ja ihmisen lopullista kohtaloa.¬† Luetun tekstin mukaan er√§s rikas ja korkeassa asemassa oleva mies tuli kysym√§√§n Jeesukselta: ‚ÄĚMit√§ minun pit√§√§ tehd√§, jotta perisin iankaikkisen el√§m√§n?‚Ä̬† Vastauksessaan Jeesus viittasi juutalaisen uskonnon kymmeneen k√§skyyn.¬† Mutta sanottuaan kaikkia n√§it√§ k√§skyj√§ noudattaneensa mies sai kuulla Jeesukselta: ‚ÄĚYksi sinulla on viel√§ tekem√§tt√§.¬† Myy kaikki, mit√§ sinulla on ja jaa rahat k√∂yhille, niin sinulla on aarre taivaissa.¬† Tule sitten ja seuraa minua.‚ÄĚ

 

Tämän neuvon kuultuaan mies tuli murheelliseksi, sillä hän oli hyvin rikas.  Hän tuli murheelliseksi, koska hän rakasti tätä maailmaa ja maallista rikkautta enemmän kuin Jumalaa.  Hänen perimmäinen ongelmansa ei siis ollut se, että hänellä oli paljon omaisuutta, vaan se, että hän oli koko sydämestään siihen kiintynyt.  Se oli hänen todellinen aarteensa.  Sen varaan hän oli koko elämänsä rakentanut.  Näin hän oli pannut toivonsa ajalliseen ja katoavaan.

 

Rikkaan miehen murheen n√§hdess√§√§n Jeesus saattoi vain todeta, ett√§ helpompi on kamelin k√§yd√§ neulansilm√§n l√§pi kuin rikkaan p√§√§st√§ Jumalan valtakuntaan.¬† Kuulijoiden kysymykseen ‚ÄĚKuka sitten voi pelastua?‚ÄĚ Jeesus vastasi: ‚ÄĚMik√§ on ihmiselle mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista.‚Ä̬† T√§ss√§ evankeliumin kertomuksessa ik√§√§n kuin liikutaan kahdella eri tasolla.¬† Toisaalta puhutaan siit√§, mit√§ ihminen voi tehd√§, mik√§ h√§nelle omiin voimiin nojautuen on mahdollista.¬† Toisaalta taas puhutaan siit√§, mit√§ Jumala voi tehd√§.¬† Juuri t√§ss√§ on koko kertomuksen ydinasia ja syv√§llisin opetus:¬† se mik√§ ihmiselle on mahdotonta, on Jumalalle mahdollista.

 

Evankeliumissa kuvattu korkeassa asemassa oleva ja rikas mies oli monessa suhteessa esimerkillinen ihminen, hyveellinen ja nuhteeton.  Hän oli elämässään tarkoin noudattanut oman uskontonsa vaatimuksia.  Mutta hän yritti jotain sellaista, mikä oli jo etukäteen tuomittu epäonnistumaan.  Hän etsi pelastusta lain ulkonaisen noudattamisen kautta.  Hän turvautui pelkästään omiin voimiinsa.  Hän tahtoi saavuttaa pelastuksen omilla ansioillaan.

 

Kuulemassamme kertomuksessa Jeesus osoitti, että tuon mallikelpoisen ja ulkonaisesti menestyneen miehen elämä oli kokonaan väärällä pohjalla.  Hän rakensi kaiken tämän maailman tarjoamien mahdollisuuksien ja omien saavutustensa varaan.  Hän ei ollut vielä oppinut sitä, että pelastus ei ole ihmisen omaa työtä, se ei ole hänen omaa saavutustaan ja ansiotaan, vaan se on ennen kaikkea Jumalan teko, lahja, joka annetaan ylhäältä.  Ratkaisevaa ei ole se, mitä ihminen itse tekee, vaan se, mitä Jumala tekee.

 

Meidän on kuitenkin muistettava, että vaikka maailman elämä on ennen kaikkea Jumalan armon ja rakkauden varassa, se ei voi merkitä sitä, että me ihmiset jättäydymme toimettomiksi ja ikään kuin sivusta katsojiksi elämän suurella näyttämöllä.  Erityisesti näin Kristuksen syntymäjuhlaan valmistavan paaston aikana meitä kehotetaan pohdiskelemaan elämän perimmäistä tarkoitusta, etsimään sellaisia henkisiä ja hengellisiä arvoja, joiden varaan voimme elämäämme rakentaa.  Meitä kutsutaan rukouksen, katumuksen ja kilvoituksen kautta uudistumaan hengellisesti.

 

Meidän on omasta vapaasta tahdostamme vastattava myönteisesti Jumalan armon kutsuun.  Meidän on tuhlaajapojan tavoin noustava ja lähdettävä kulkemaan sitä tietä, joka johtaa Isän kotiin,  Jumalan rakkauden ja armon kokemiseen.  Näin inhimillisesti katsoen mahdottomalta näyttävä asia voi tulla meille mahdolliseksi.  Aamen.

 

Isä Veikko Purmonen
 

 

 

Last Updated on Saturday, 11 September 2010 12:25