| Uspenski |
 |
 |
 |
| Written by Administrator |
| Tuesday, 12 August 2008 10:00 |
|
Uspenskin katedraali on autonomian ajan merkittävin kirkollinen monumentti Porvoon valtiopäivillä yli kaksi vuosisataa sitten Suomen säädyt vannoivat uskollisuutta Venäjän keisarille ja keisari puolestaan lupasi pitää voimassa Ruotsin vallan ajalta periytyneen lainsäädännön ja hallintojärjestelmän. Autonomian aikana erityisesti kirkkojen asema vahvistui. Evankelis-luterilaiset hiippakunnat itsenäistyivät Ruotsin kirkon alaisuudesta ja Turun piispalle myönnettiin arkkipiispan arvo. Myös ortodoksiseen kirkkoon kuuluville annettiin oikeus päästä valtion virkoihin. Ortodoksisten seurakuntien hallinto järjestettiin Pyhän Synodin ja Pietarin hiippakunnan alaisuudessa. Paikallisena hallintoelimenä toimi jo vuonna 1743 perustettu Viipurin hengellinen hallitus. Vuosisadan lopulla perustettiin oma Suomen hiippakunta. Suomen autonomia Venäjän yhteydessä loi edellytykset maamme valtiolliselle itsenäistymiselle. Samalla se vahvisti suomen kielen asemaa ja loi pohjaa omaleimaisen suomalaisen kansallisen kulttuurin kehittymiselle. Läheinen kanssakäyminen Venäjän kanssa ja yhteys venäläiseen kulttuurielämään luonnollisesti lisäsi venäläisten vaikutteiden leviämistä. Tämä näkyi erityisesti kirjallisuudessa ja taiteessa, mutta muun muassa myös ortodoksisen kirkollisen kulttuurin alueella. Maahamme muutti runsaasti venäläisiä virkamiehiä, kauppiaita, käsityöläisiä ja sotilaita. Se merkitsi muun ohella uusien ortodoksisten seurakuntien perustamista ja kirkkojen rakentamista eri puolille maata. Mm. venäläisiä varuskuntia varten pystytettiin lukuisia kirkkoja ja palkattiin papistoa sotilaiden ja heidän perheidensä sielunhoidosta huolehtimaan. Erityisen aktiivista kirkollista toimintaa virisi vuonna 1812 pääkaupungiksi kohonneessa Helsingissä ja sen lähiympäristössä. Helsingin ensimmäinen ortodoksinen pyhäkkö, Pyhän Kolminaisuuden kirkko, valmistui ja vihittiin vuonna 1827. Sen palveluksiin kokoontuneet seurakuntalaiset olivat lähes poikkeuksetta tilapäisesti tai pysyvästi Helsinkiin muuttaneita venäläisiä. Ajan oloon pääkaupungissa tarvittiin venäläisväestöä varten muitakin jumalanpalveluspaikkoja. Ortodoksisia kirkkoja tai kappeleita avattiin mm. keisarillisessa palatsissa (nykyinen presidentin linna), kenraalikuvernöörin palatsissa (nykyinen valtioneuvoston juhlahuoneisto), Aleksanderin kymnaasissa (nykyinen eläintieteen museo), Lapinlahden ortodoksisella hautausmaalla, Unioninkadun varrella sijaitsevassa sairaalassa, Liisankadun pappilatalossa ja Helenan vanhainkodissa. Varuskuntakirkoista tunnetuin on Suomenlinnan kirkko, joka maamme itsenäistyttyä luovutettiin ensin puolustusvoimien, myöhemmin paikallisen luterilaisen seurakunnan käyttöön. Maineikkain autonomian aikana rakennetuista pyhäköistä on Aleksei M. Gornostajevin suunnittelema Uspenskin katedraali. Se on suurin toimiva ortodoksinen kirkko läntisessä Euroopassa ja merkittävä historiallinen monumentti. Nykyään se on yksi maamme suosituimmista matkailukohteista. Vuosittain siihen käy tutustumassa lähes puoli miljoonaa koti- ja ulkomaista vierasta. Katedraalihankkeen pani vireille vuodesta 1854 alkaen seurakunnan kirkkoherrana toiminut nuori ja energinen pappi Nikolai Popov, joka oli suorittanut teologian maisterin tutkinnon Pietarin hengellisessä akatemiassa ja saanut välittömästi nimityksen Helsingin kirkkoherraksi. Heti Helsinkiin saavuttuaan hän totesi Pyhän Kolminaisuuden kirkon käyneen liian ahtaaksi ja ryhtyi hankkimaan lupaa tilavamman kirkon suunnittelulle. Kirkkoherra Popovin ehdotuksesta silloinen Suomen kenraalikuvernööri Fredrik Wilhelm von Berg pyysi Pyhältä Synodilta luvan kutsua Helsinkiin suunnitelmaa toteuttamaan hänelle ennestään tutun akateemikon ja arkkitehdin Aleksei Maksimovits Gornostajevin. Gornostajev saapui Helsinkiin vuonna 1859, valitsi katedraalin sijoituspaikaksi Katajanokan ja teki kirkkorakennuksesta luonnoksen, jonka keisari Aleksanteri II vahvisti vuonna 1860. Keisarin toivomuksesta uusi kirkko päätettiin pyhittää Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen (ven. uspenie) muistolle. Syksyllä 1860 solmittiin urakkasopimus. Rakennustoimikunnan puheenjohtajaksi valittiin kenraalimajuri G.E. Glepov ja jäseniksi mm. kirkkoherra Popov ja liikemies Jakov Tschernyschoff, joka teki rakennusrahastoon merkittävän lahjoituksen ja toimi myös rakennusurakoitsijana ja myöhemmin katedraalin isännöitsijänä. Huomattavia lahjoituksia rakennusrahastoon tekivät myös keisari Aleksanteri II, Pyhä Synodi, kunniamerkkien kanslia, Moskovan kauppiaat ja julkisen keräyksen kautta lukuisat yksityiset lahjoittajat. Katedraalin peruskiven laskeminen ja siunaaminen tapahtui 15. elokuuta 1862. Rakennustyötä johti aluksi Aleksei Gornostajev itse, mutta vaikean sairauden murtamana hän kuoli jo vuoden 1862 lopulla vain 54-vuotiaana. Hänen jälkeensä rakennustyön johtamista valvoi arkkitehti I.A. Varnek. Gornostajevin alkuperäiseen suunnitelmaan tehtiin vain yksi muutos: eteläseinän lähelle aiotun avonaisen kellotapulin sijaan rakennettiin umpinainen kellotorni ja porraskäytävä. Katedraalin vihkimisen lokakuussa 1968 suoritti Viipurin piispa Pavel. Oman lukunsa muodostaa autonomian satavuotisjuhlan johdosta 1909 katedraalin edustalle valmistunut Rauhan kappeli, joka kuitenkin venäläisvastaisista mielenosoituksista johtuen jouduttiin maamme itsenäistyttyä purkamaan. Sen sijaan itse katedraalin purkamista ei koskaan vaadittu, kuten tapahtui esimerkiksi Tallinnan Pyhän Aleksander Nevskin katedraalin kohdalla. Historian kuluessa Uspenskissa on jouduttu suorittamaan lukuisia varsin perusteellisia korjauksia. 1990-luvulla kryptatiloihin rakennettiin seurakunnallisia toimitiloja ja kappeli, joka vuonna 1998 pyhitettiin seurakunnan kirkkoherana 1914 - 1917 toimineen pyhän pappismarttyyri Aleksander Hotovitskin muistolle. Viimeisimpiä merkittäviä toimenpiteitä on ainutlaatuisen arvokkaiden kellojen korjaaminen ja virittäminen alkuperäiseen soittosysteemiin sekä katedraalin kupolien 2002 – 2007 suoritettu kunnostaminen ja kultaaminen. Merkittävä osa kustannuksista katettiin julkisella keräyksellä kootuilla varoilla. Tämä osoittaa, että myös nykyinen sukupolvi haluaa vaalia arvokasta kansallista kulttuuriperintöä. Uspenskin katedraali kryptakappeleineen on ennen kaikkea jumalanpalvelukselle pyhitetty paikka. Samalla se on hengellisen elämän ja kirkollisen kulttuurin keskus. Se kertoo hyvin vaikuttavalla tavalla ortodoksisen uskon ja kulttuuriperinteen läsnäolosta Suomen maaperällä. Isä Veikko Purmonen
Varainkeräys Uspenskin katedraalin ikonostaasin kultaamiseen
Etelä-Suomen lääninhallitus on myöntänyt luvan varainkeräykseen Uspenskin katedraalin ikonostaasin kultauksen kauan kaivattua korjaamista varten. Lupa on voimassa vuoden 2010 loppuun asti. Uspenskin katedraalin ystävät ry on avannut lahjoituksia varten tilin Nordea 174530-107443. Maksusuoritukseen on merkittävä viitenumero 20103.
Parina viime vuosikymmenenä Uspenskissa on suoritettu lukuisia muutos- ja korjaustöitä. Kaupungin tuen turvin on rakennettu ajoluiska ylätasanteelle ja alapiha on kivetty. Krypta on remontoitu perusteellisesti ja vihitty pappismarttyyri Aleksander Hotovitskille pyhitetyksi kappeliksi, jota voidaan käyttää myös näyttely- ja kokoontumistilana.
Uusimpia toimenpiteitä on ollut ainutlaatuisen arvokkaiden kellojen korjaaminen ja virittäminen alkuperäiseen soittosysteemiin sekä kupolien 2002 – 2005 toteutettu kunnostaminen ja kultaaminen. Suuri osa kultaushankkeen kustannuksista on katettu julkisella keräyksellä kootuilla varoilla. Seurakunnan ja katedraalin ystävien yhdistyksen järjestämät keräykset tuottivat yhteensä noin 172.000,- euroa.
Nyt on aika ryhtyä uudistamaan 142 vuotta sitten valmistuneen katedraalin ikonostaasin pahoin rapistunutta ja pronssimaalilla paikkailtua kultausta. Kysymyksessä on hyvin vaativa ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä projekti, jota varten on mahdollisuus saada myös Euroopan unionin tukea. Alustavien arvioiden mukaan hankkeen kokonaiskustannukset saattavat nousta lähelle miljoonaa euroa. Kustannukset kuitenkin jakaantuvat varsin pitkälle aikajaksolle, koska useankin kultaajan suorittamana työ voi viedä lähes kymmenen vuotta.
Kustannuksista puhuttaessa on hyvä muistaa, että ortodoksisissa kirkoissa ikonostaasilla on hyvin keskeinen merkitys. Pyhät kuvat kertovat näkymättömästä hengellisestä todellisuudesta. Ne todistavat tulevan Jumalan valtakunnan läsnäolosta jo tässä ajassa. Se on kristillisessä julistuksessa ydinasia.
Paitsi jumalanpalveluspaikka, Uspenskin katedraali on samalla myös merkittävä historiallinen monumentti ja kulttuurinähtävyys, johon vuosittain käy tutustumassa noin puoli miljoonaa vierasta. Uspenski mielletään osaksi kansallista kulttuuriperintöä, jonka vaaliminen on koko kirkon ja kansan yhteinen tehtävä. Nyt keräyksen kohteena olevan hankkeen tukeminen on tämän sukupolven panos lahjoitusvaroilla rakennetun katedraalin ja sen perinteiden vaalimisessa.
Isä Veikko Purmonen
Father Alexander Hotovitsky, who served for about 20 years in the Orthodox Church of America at St. Nicholas´ Cathedral in New York City, was appointed in 1914 as Dean of the Uspensky Cathedral in Helsinki. After serving three years in Finland Father Alexander was invited by Metropolitan Tikhon to serve as Head of Christ the Saviour Cathedral in Moscow.
During the repressions by Stalin Father Alexander was arrested several times, sentenced to the capital punishment and executed in 1937. He was canonized in 1994. The canonization service was held in the Uspensky Cathedral in Moscow on the 4th of December. Since the date of his death was not known at that time, the feast of St. Alexander was fixed to the date of his canonization.
The exact date and place of the death of St. Alexander was discovered in 2006 from the documents of the archives of the Russian Security Service and was reported to the Dean of the Uspensky Cathedral in Helsinki, Archpriest Veikko Purmonen, who had with the assistance of Mr. Nicholas Taruntaev requested the investigation of the archives. The letter of the deputy director of the archives L.P. Pavlenko is dated on the 14th of November, 2006.
In that letter there is a description of the court cases against Fr. Alexander. He was arrested in 1922 and again in 1924 and sentenced to prison punishment for ten years. Several years he spent in Siberia. The third and the last time Fr. Alexander was arrested on the 16th of June, 1937. He was sentenced to death on the 19th of August and executed on the same day. On that day according to the Julian calendar there was the feast of the Transfiguration of Christ.
Recently the Russian Orthodox Church has decided to celebrate the feast of St Alexander on the 7th/20th of August. As well in the Finnish Orthodox Church there should take place the change of the date of the feast. Thus the altar feast of the Chapel of St. Alexander at the Uspensky Cathedral instead of the 4th of December should take place on the 7th of August, the day after the feast of Transfiguration and the martyrdom of St. Alexander.
Father Veikko Purmonen
Alexander Davydov (Archangel), Sergei Starostenkov (Saint Petersburg), Veikko Purmonen (Helsinki) Bells of the Uspensky Cathedral The only musical instruments which are used at the worship life of the Orthodox Church are the church bells. However, in many local churches traditional use of the bells has been declining and in many churches almost forgotten. It is a well known fact that in former socialist countries, e.g. in the Soviet Union, ringing of church bells was forbidden, and traditionally cast bells after the October Revolution to a great extent were destroyed and used in the gun industry. For that reason well preserved bells of the Uspensky cathedral have a special value for campanological research. It is understandable that after the collapse of the Soviet regime there has taken place a revival of the church bell music and casting of church bells. After many decades of silence in Russian churches there began a joyous chime of bells and a return to traditional systems of bell ringing. In all parts of Russia there have been organized festivals of church bell music, several schools for training the bell ringers have been opened and the Campanological Arts Association has been founded. The special interest of Russian scholars to church bells and the church bell music has been beneficial also to the Finnish Orthodox Church. Alexander Davydov and Sergei Starostenkov have made a detailed study on the bells of the Uspensky Cathedral and reorganized the traditional system of bell ringing. They have helped to initiate the revival of church bell music in the Orthodox Church of Finland (1). The first concerts of the church bell music were organized during the Ecumenical Church Days in Helsinki in 2003. Several Russian church ensembles were invited to give concerts both at the Lutheran and the Orthodox Cathedral of Helsinki. After that first appearance the smaller concerts have been organized at the Uspensky Cathedral during the Easter period in 2007, 2008 and 2009. Uspensky Cathedral is an impressive example of Russian church architecture of the 19th century. It is the most remarkable of the numerous church buildings which were constructed during the period of the autonomy of Finland as Grand Duchy of the Russian Empire in 1809 – 1917. Until the 1990´s worship services in the cathedral were held mainly in Slavonic, only since 1990 mainly in Finnish. As a unique architectural monument the cathedral has become one of the most popular touristic sites in Finland. Every year almost half a million pilgrims and other guests are visiting the cathedral. The original proposal for the construction of the new church was made by a young and energetic priest, Fr. Nkolai Popov, who had been graduated from St. Petersburg Theological Academy in 1853 and was appointed rector of the Orthodox parish of Helsinki the following year. Immediately after coming to Finland he realized that the Holy Trinity church, which was built in 1827, had become too small for the growing number on of the parish members.
Fr. Popov made a proposal about the planning of the new church to General Governor Fredrik Wilhelm von Berg, who sent the written answer in March, 1857. Von Berg supported strongly the church project asking from the Holy Synod the permission to invite to Helsinki architect and academician Aleksei Maksimovich Gornostaev to initiate the planning and the construction of the new cathedral. Gornostaev arrived in Helsinki in 1859, chose the location place for the cathedral in the cape of Katajanokka and made a detailed architectural plan. Emperor Alexander II confirmed the plan in 1860 and expressed a wish that the new cathedral could be dedicated to the Dormition of the Mother of God. At this stage to the plan belonged two side altars, the other one dedicated to the memory of St. Nicholas the Wonderworker, the other one to the memory of St. Alexander Nevsky. Because of high expenses and some other reasons the side altars were not included in the final construction. The blessing of the ground and the laying of the foundation took place on August 15, 1862. After the death of Gornostaev in the same year the project of the church, including the bell tower, was completed by architect I.A. Varnek. He made only one change to the original plan: instead of separate open bell-tower there was built bell tower which was connected to the cathedral by the staircase with walls and roof. The solemn consecration of the Uspensky Cathedral took place on the 25th/13th of October, 1868. The consecrator was Bishop Paul of Vyborg, the vicar of the metropolitan of St. Petersburg. Monumental ensemble of the temple and its bell-tower rise up on the cape of Katajanokka on the granite rock reaching to more than 20 meters above sea level. This kind of location of the bell tower at the city landscape created special conditions for the ringing of the bells. The sound of the bells is echoed from the water surface of the North- and South Harbor. This creates a complementary acoustic effect. The bell-tower represents a unique musical instrument forming the medium of the sacred sound surrounding the central part of the city. The bell-tower with the height of more than 27 meters has two ringing layers. On the first layer there is placed the biggest of this “Announcers of the Good News” -bell tower. This is the second big bell cast from the originally installed big bell which was racked in the year 1886. In the following year (1887) the newly cast bell was lifted to the lower layer of the bell-tower. This bell was cast in the city of Jaroslavl at the “Factory of P.S. Olovjanushnikov´s Sons”. The diameter of the bell is 2 meters 11,5 centimeters. The height is 2 meters 10 centimeters. On the bell there is a relief depiction of the icon of the Dormition of the Mother of God which underlines the symbolic tie between the bell and the Uspensky Cathedral. In addition, there are other relief depictions of the icons of the saints of the Russian Orthodox Church (St. Nicholas, St. Apostle Paul, St. George, St. Alexander Nevsky, and others). Above the zone with icons there are inscriptions in five lines. The upper inscription read as follows: “Praise the Heavens the glory of God, Proclaim the Earth the Great Joy.” The other inscriptions tell about the history of the casting of the bells (1869) and the new bell which was cast in 1887 and its weight: 335 poods 15 pounds (5 tons 493 kilograms). For the new bell there was made as well the new tongue which was joined to the bell in 1888. Today it is the biggest bell still in use in Finland and the biggest “ringing bell” in Europe casted by Russian masters. The rest of the bells are placed on the upper layer of the bell-tower. Under the leadership of A.N. Davydov and S.A. Starostenkov in 2002 there was carried out campanological research of the bells of the cathedral, and at the same time there were made recommendations for the improvement of the sound of the bells. The bell number 2 is the biggest one on the upper layer of the bell-tower. Its weight is 159 poods (2 tons 605 kilograms). This bell was cast in Moscow at the factory of D.N. Samgin in 1968 especially for the Uspensky Cathedral, as the inscription on the bells tells. The bell has the relief icon of the Mother of God and a few icons with the images of the Saviour and Saint Nicholas the Wonderworker and Alexander Nevsky. The inscriptions on the other bells on the second layer indicate the place of the casting of these bells (Moscow, the factory of Dmitry Samgin) and the date, year 1868. These bells were ordered at the same time. They create the sound which they were meant to produce. The collection of the bells was improved especially in accordance with their musical sounding: 159 poods (2 tons 605 kilograms) 25 poods (400 kilograms), 12 poods 6 pounds (197 kilograms), the lost one), 5 poods 16 pounds (82 kilograms), 2 poods 15 pounds (34 kilograms), 1 pood 13 pounds (18 kilograms), 21 pounds (8,4 kilograms) and 10,5 pounds (4,2 kilograms). In the inscriptions on the bell of 159 poods is said that the bell was casted especially to the town of Helsinki for the Orthodox Cathedral of the Dormition of the Mother of God. The bell has icons of Jesus Christ, St. Nicholas, the Dormition of the Mother of God, and St. Alexander Nevsky. The circumscription on the bell says: “At the Evening, Morning and Midday I say and let my message be heard.” From the very beginning adopted Russian system of the bell ringing in the way that the ringer was ringing the bells standing on the layer and pulling the string which connected the tongues to the bells, was discontinued in the twenties of the 20th century. Instead of this there was organized the system of ringing with the help of transmission and manual cable which was at one´s disposal at a closed room on the lowest level of the bell-tower. In 2002 – 2004 by the expert advice and work of A.N. Davydov and S.A. Starostenkov there was reinstated again the Russian system of ringing the bells of the Uspensky Cathedral (2). In Russia casting of church bells began in the 11th century but faced great difficulties in the period of the Mongol invasion from the 13th to the 15th century. The church bell art was flourishing and reached its highest results from the 16th to the 18th century. In comparison with Western bell casting Russian bells were regarded of very high quality as far as weight, size and sound are concerned. Russian masters created a special form and profile of bells which helped to secure strong and long lasting sound. In the earliest times the way of bell ringing was similar to Western practice. But in the 17th century Russian bell ringers adopted the “tongue based” practice of ringing: not the bell, but the tongue was moving and striking the bell surface. This helped to strengthen the rhythmic basis of ringing: collection of bells became one instrument. In the classical form Russian collection of bells as a musical instrument included three groups of bells: low, middle and high sound of the bells which equals bas, tenor and alto voices in church choirs. Russian masters did not want to exclude the high tunes from bell ringing. On the contrary, they wanted to produce a rich sound with harmonic high tunes. Starting from this basis, Russian church bell ringing can be called “rhythmic – high tune” music. In the Russian Orthodox tradition there exist different types of ringing of bells in the worship life: 1. Blagovest or announcement ringing: striking on big bell. This ringing announces the beginning and the end of some services of the liturgical day. 2. Trezvon or festal ringing which means ringing of several bells at the same time in three different stages. 3. Perezvon: ringing in turn several bells at the same time from the biggest one to the smallest one. 4. Perebor: ringing of one bell with one stroke from the smallest one to the biggest bell and then all the bells at the same time on certain specific occasions. Unfortunately, there are very few studies in Finland on church bells. About this topic in the 1930´s and 1940´s there appeared some publications which were done by Wiljo-Kustaa Kuuliala. The authors of this article published in Russia two articles about the bells of the Uspensky Cathedral which were the first publications in Russian on these bells. Now there is a high time to continue research and initiate a revival in the field of the art of church bells and church bell music, not only in Russia and Finland, but in all local Orthodox Churches.
Footnotes
Uspenskin katedraali on osa kansallista kulttuuriperintöä Helsingin ortodoksinen seurakunta on saanut luvan varainkeräyksen suorittamiseen Uspenskin katedraalin kupolien kultauksen rahoittamiseksi. Pahoin himmentyneen kultauksen lisäksi myös kupolien pellitys joudutaan uusimaan. Projektin alustava kustannusarvio on noin 800.000,- euroa. Ensimmäisen alas otetun ja uudelleen pellitetyn kupolin kultauksesta on jo tehty sopimus Kultaus- ja Kehysliike Virtanen KY:n kanssa. Varainkeräys, joka toteutetaan Etelä-Suomen läänin alueella, kestää kuluvan vuoden loppuun asti. Yksityisten lahjoitusten lisäksi tukea toivotaan mm. valtiovallalta, liikelaitoksilta sekä kulttuurikohteita tukevilta järjestöiltä ja yhteisöiltä. Julkista keräystä puoltaa se, että Uspenski on merkittävä historiallinen monumentti. Se on osa kansallista kulttuuriperintöä, jonka vaaliminen on kakkien kansalaisten yhteinen asia.
Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen muistolle omistettu katedraali on suurin Skandinaviassa ja läntisessä Euroopassa toimivista ortodoksisista kirkoista. Se on Helsingin ortodoksisen seurakunnan ja hiippakunnan pääkirkko, siis ensisijaisesti jumalanpalveluksille pyhitetty temppeli, mutta samalla se on merkittävä kulttuurinähtävyys. Matkailun Edistämiskeskuksen teettämän tutkimuksen mukaan Uspenski on vuonna 2002 ollut Suomen kuudenneksi suosituin matkailukohde. Katedraalin edellä ovat vain Linnanmäen huvipuisto, Suomenlinna, Särkänniemen elämyspuisto, Korkeasaaren eläintarha ja Temppeliaukion kirkko.
Tehtyjen tilastojen mukaan Uspenskin kävijämäärä on jo useana vuonna peräkkäin ollut vuosittain lähes puoli miljoonaa. Varsinkin kesäkaudella katedraalissa saattaa päivittäin olla tuhansia kävijöitä. Vierailijoiden joukossa on suomalaisten lisäksi kasvava määrä eri puolilta maailmaa saapuvia matkailijoita. Myös useat valtiovallan, Helsingin kaupungin ja eri kirkkojen viralliset vieraat tulevat tutustumiskäynnille.
Tämä kiinnostus erityisesti muista maista tulevien matkailijoiden kohdalla on ymmärrettävää. Onhan katedraali nähtävyys, joka erottuu Helsingin kaupunkikuvassa myönteisellä tavalla. Esimerkiksi Euroopan Unionin huippukokoukseen vuonna 1999 osallistuvien ulkomaisten toimittajien keskuudessa suoritetun mielipidekyselyn mukaan Uspenski on Helsingin kaunein rakennus. Se kertoo hyvin vaikuttavalla tavalla idän kirkon läsnäolosta suomalaisella maaperällä. Se on ikkuna ortodoksisen uskon ja kulttuurin rikkaaseen maailmaan.
Uspenskista on vuosien varrella tullut merkittävä kirkollisen kulttuurin keskus. Siellä järjestetään lukusia korkeatasoisten koti- ja ulkomaisten kuorojen konsertteja. Seurakunnan kirkkoherrana 1914 – 1917 toimineen pyhän pappismarttyyri Aleksander Hotovitskin muistolle pyhitetyssä kryptakappelissa pidetään usein kirkollisia aiheita käsitteleviä seminaareja, luentotilaisuuksia ja pienimuotoisia juhlia. Siellä on myös pysyvä sakraaliesineiden ja kirkkotekstiilien näyttely sekä kasvavassa määrin koti- ja ulkomaisen ikoni- ja valokuvataiteen näyttelyitä.
Vuonna 1868 valmistunut ja vihitty katedraali on merkittävän venäläisen arkkitehdin ja akateemikon Aleksei M. Gornostajevin suunnittelema. Se on rakennettu suurimmaksi osaksi lahjoitusvaroilla. Katedraalia on korjattu useaan otteeseen, ensimmäisen kerran jo 1870-luvulla ja perusteellisemmin 1890-luvulla. Edellinen suuri peruskorjaus toteutettiin 1960-luvulla katedraalin satavuotisjuhlien edellä. Tuolloin kattorakenteita uudistettiin ja myös kupolit kullattiin.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana on toteutettu lukuisia pienempiä korjauksia. Krypta on kunnostettu perusteellisesti ja siitä on tehty hyvin käyttökelpoiseksi osoittautunut monitoimitila. Vanhusten ja invalidien pääsy katedraaliin helpottui, kun 1997 osittain Helsingin kaupungin tuella rakennettiin ajoluiska ylätasanteelle. Kaupungin tukea saatiin myös alapihan peruskorjaukseen vuonna 2000. Kryptakappelin käyttö lisääntyi huomattavasti, kun vuonna 2001 rakennettiin lainsäädännön edellyttämä varauloskäynti.
Bysanttilais-venäläistä kirkkoarkkitehtuuria edustava Uspenskin katedraali on hyvin kauan ollut slaavinkielisen jumalanpalveluselämän keskus. Vasta vuonna 1990 palveluksia alettiin pääsääntöisesti toimittaa suomen kielellä. Monikansallisessa ja monikielisessä Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa, jossa vuoden 2003 tilaston mukaan on noin 18.500 jäsentä, on katedraalin ohella 16 muuta kirkkoa tai rukoushuonetta. Uusimmat kirkot on rakennettu Porvooseen, Klaukkalaan, Lohjalle, Vantaalle ja Espooseen. Suomen ja kirkkoslaavin ohella jumalanpalveluskielinä käytetään mm. ruotsia, englantia, romaniaa ja kreikkaa.
Uspenskin himmentyneiden kupolien kultaus on Helsingin kaupunkikuvan kannalta hyvin merkittävä asia. Kullatut sipulikupolit ovat tunnusomainen piirre ortodoksisissa kirkkorakennuksissa. Niinpä Venäjälläkin, jossa neuvostovallan romahdettua on kunnostettu tuhansia vanhoja ja pahoin rapistuneita kirkkoja, tuo kunnostustyö on usein aloitettu juuri kupolien kultaamisella. Liekkien tavoin hohtavat kullatut ”sipulit” nimenomaan ovat merkkinä siitä, että kysymyksessä on rukoukselle ja hiljentymiselle pyhitetty paikka.
Isä Veikko Purmonen
Kozeltšanin ihmeitätekevä Jumalanäidin ikooni on katedraalin tunnetuin pyhiinvaelluskohde
Kuvia Uspenskin kupolien kunnostamisesta ja kultauksesta ja paikalleen nostamisesta. Kupoli-projekti aloitettiin vuonna 2002 ja viimeiset kullatut kupolit nostettiin paikalleen 4.6.2007
Last days of St. Alexander Hotovitsky |
| Last Updated on Saturday, 11 September 2010 12:19 |
