Kirkkoherra Veikko Purmosen työsuhteen päättäminen

Uudenmaan työsuojelupiirin tutkintapyynnön perusteella Helsingin rikospoliisi on suorittanut esitutkinnan kirkkoherra Veikko Purmosen työsuhteen päättämiseen liittyneistä tapahtumista. Hiippakunnan piispaa ja lukuisia seurakunnan entisiä tai nykyisiä luottamushenkilöitä on epäilty useista rikoksista.

Työsuhteen päättämiseen ja sitä edeltäneisiin tapahtumiin on liittynyt lukuisia lainvastaisia menettelyjä. Metropoliitta Ambrosiuksen 3.6.2008 allekirjoittaman suostumuksen perusteella Helsingin ortodoksisen seurakunnan neuvosto on 4.6.2008 pitämässään kokouksessa ilman lain edellyttämää kuulemista päättänyt irtisanoa kirkkoherran puolen vuoden irtisanomisajan jälkeen, ellei hän suostu jäämään eläkkeelle. Mitään yksilöityjä perusteluja päätökselle ei esitetty.

Tällä menettelyllä loukattiin eläkeiän saavuttaneen työntekijän subjektiivista oikeutta päättää itse eläkkeelle jäämisen ajankohdasta 63 – 68 ikävuoden välillä. Tämä menettely merkitsi myös sitä, että tuossa vaiheessa jo lähes 67-vuotiaan kirkkoherran ei sallittu jäädä eläkkeelle välittömästi, kuten hän oli aikonut tehdä, vaan häneltä vaadittiin kuuden kuukauden irtisanomisaika.

Vuoden 2010 maaliskuussa rikospoliisi on lähettänyt asian syyteharkintaan. Poliisin ilmoituksen mukaan rikosnimikkeitä ovat olleet työturvallisuusrikos, työsyrjintä ja kunnianloukkaus. Rikoksista epäiltyjä metropoliitta Ambrosiuksen lisäksi ovat olleet useat Avoin seurakunta -ryhmittymään kuuluvat entiset tai nykyiset luottamushenkilöt, mm. Ritva Bly, Seppo Ketola, Eero Lahtinen, Jukka Arajärvi, Tarja Härkönen, Tarja Lehmuskoski ja Aino Nenola sekä arkkipiispan teologinen sihteeri, diakoni Jyrki Härkönen ja diakoni Heikki Kaski.

Poliisi teki esitutkinnan hyvässä yhteistyössä syyttäjän kanssa, mutta tutkinnan valmistuttua kävi ilmi, että kihlakunnansyyttäjän virastossa syyttäjää oli yllättäen vaihdettu. Nimetty uusi syyttäjä on myöntänyt tehneensä syyttämättäjättämispäätöksensä pelkästään epäiltyjen omien kertomusten perusteella perehtymättä ollenkaan työsuojeluviranomaisen ja poliisin selvityksiin.

Muutosharkintapäätöksessään apulaisvaltakunnansyyttäjä on huomauttanut useista kihlakunnansyyttäjän päätöksen puutteellisuuksista, mutta on kuitenkin vahvistanut syyttämättä jättämisen. Hän mm. katsoo, että painostamista eläkkeelle jäämiseen ei ole tapahtunut. Hänen mielestään siis esimerkiksi irtisanomisella uhkaaminen ei ole ollut painostamista. Asianomistajalla on toissijainen syyteoikeus.

Tätä prosessia on jossain määrin käsitelty julkisuudessa. Ortodoksisen kirkon piirissä ja erityisesti Helsingin seurakunnassa asiasta on tiedotettu hyvin yksipuolisesti ja harhaanjohtavasti. Näillä sivuilla julkaistaan työsuojelupiirin selvitykseen, poliisin esitutkintaan ja syyttäjän ratkaisuihin liittyviä asiakirjoja ja asian etenemistä koskevia lehtiartikkeleita.

Tähänastisissa selvityksissä on jäänyt varsin vähäiselle huomiolle se, miten suurta järkytystä ja hämmennystä Avoimen seurakunnan toimet ovat aiheuttaneet Helsingin seurakunnassa ja koko ortodoksisessa kirkossa. Lukuisat aktiiviseurakuntalaiset ovat protestoineet voimakkaasti ja monet ovat eronneet kirkosta tai muuten etääntyneet seurakunnallisesta elämästä.

Merkityksetöntä ei ole myöskään se, että Avoimen seurakunnan menettelyt ovat aiheuttaneet satojen tuhansien eurojen menetykset Helsingin ortodoksiselle seurakunnalle. Jo pelkästään rikoksista epäiltyjen luottamushenkilöiden omalla päätöksellään poliisikuulusteluja varten palkkaaman asianajajan palkkiot ovat olleet yli 164.000,00 euroa.

Aikaisemmin tätä sivustoa on päivitetty 2.6.2010, jolloin työsuhdearkisto-valikkoon on lisätty mm. poliisin suorittaman esitutkinnan loppulausunnot (rikoksista epäillyt, työsuojeluviranomainen ja asianomistaja), kihlakunnansyyttäjän syyttämättäjättämispäätökset sekä useiden juristien kannanottoihin pohjautuva kyseisten päätösten arviointi.

Syyskuussa 2010 työsuhdearkisto-valikkoa on päivitetty lisäämällä asiakirjoihin poliisin esitutkintapöytäkirja poliisikuulusteluineen, työsuojeluviranomaisen ja asianomistajan kantelut kihlakunnansyyttäjän syyttämättäjättämispäätöksistä, valtakunnansyyttäjän muutosharkintapäätös ja kyseisen päätöksen juridinen arviointi.

Joidenkin asiakirjojen kohdalla on tehty tarkennuksia 9.10.2010 ja 12.10. 2012 tehdyissä päivityksissä.

Uudenmaan Työsuojelupiirille

Asia: Ilmoitus epäillystä kirkkoherra Veikko Purmoseen kohdistuneesta häirinnästä, epäasiallisesta kohtelusta ja työpaikkakiusaamisesta Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa

Viitaten 5. kesäkuuta työsuojelutarkastajien kanssa käymääni keskusteluun ilmoitan seuraavassa Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran tehtävässä kokemastani henkisestä väkivallasta, joka on ilmennyt häirintänä, epäasiallisena kohteluna ja työpaikkakiusaamisena. Siihen on viimeisten lähes neljän vuoden kuluessa osallistunut Avoin seurakunta -nimeä käyttävä luottamushenkilöiden ryhmä ja kyseisen ryhmän kanssa läheisessä yhteistyössä toimineet henkilöt. Kiusaaminen on ollut järjestelmällistä ja poikkeuksellisen suurella ammattitaidolla toteutettua. Siksi sitä varsinkin ulkopuolisten on ollut vaikea tunnistaa, ymmärtää ja uskoa todeksi.

Olen näistä kiusaamistapauksista informoinut sekä seurakunnan työsuojeluorganisaatiota että neuvostoa, mutta missään vaiheessa minua ei ole suostuttu edes kuulemaan asian johdosta.

Yksilöityjä esimerkkitapauksia

Alkuvaiheessa keskityttiin lähinnä hallinnon ja talouden hoitoa koskeneiden syytösten esittämiseen. Vuoden 2004 lopusta ja erityisesti vuoden 2005 alusta lukien Avoin seurakunta –ryhmään kuuluvat luottamushenkilöt antoivat kirkkoherralle useita huomautuksia, jotka kuitenkin kirkollishallitus kumosi laittomina. Vuodesta 2005 alkaen aina vuoteen 2007 asti valtuusto jätti säännöllisesti tili- ja vastuuvapauden myöntämättä, vaikka tilintarkastajat eivät olleet löytäneet mitään huomauttamista, vaan päinvastoin antoivat tunnustusta tehtävien hyvästä hoidosta (liite 1)

Yhtenä huomautusten ja syytösten aiheena olivat Läyliäisten leirialueen talousrakennushanke ja Uspenskin katedraalin kupolien kunnostus- ja kultausprojekti. Näiden hankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa väitetyistä puutteista syytettiin kirkkoherraa, vaikka päätökset oli tehty luottamuselimissä ja vaikka luonnollisestikaan suurten rakennushankkeiden valvonta ei kuulu kirkkoherran tehtäväkuvaan (liite 2). Todettakoon, että Uspenskin katedraalin kupolien kultausprojektin johdosta seurakunta joutui markkinaoikeuteen, koska eräs luottamushenkilö antoi laittomasti kilpailevan tarjouksen jättäneelle voittanutta tarjousta koskeneita tietoja. Tässäkin väitetyistä puutteista syytettiin kirkkoherraa. Seurakunta kuitenkin selvisi oikeudenkäynnissä voittajana. Markkinaoikeuden mukaan hankkeen suunnittelu ja toteutus oli tapahtunut täysin laillisesti.

Kun kaikki annetut huomautukset oli kirkollishallitus kumonnut laittomina, Avoin seurakunta siirtyi henkilökohtaisten ominaisuuksien arvosteluun, panetteluun ja mustamaalaukseen. Kiusaamisen viimeisin vaihe käynnistyi huhtikuussa 2007, jolloin neuvosto palkkasi lakimiehen tutkimaan kirkkoherran tehtävien hoidossa mahdollisesti tapahtuneita virheitä ja laiminlyöntejä (liite 3). Vastaavasti myös kirkkoherra antoi lakimiehen tehtäväksi selvittää ja informoida neuvostoa häirinnästä, epäasiallisesta kohtelusta ja työpaikkakiusaamisesta, jonka kohteeksi hän katsoi usean vuoden aikana joutuneensa (liite 4).

Aluksi neuvosto näytti suhtautuvan tilanteeseen asian vaatimalla vakavuudella pyytäen kuitenkin kiusaamisväitteille yksityiskohtaisempia perusteluja (liite 5). Ne esitettiin asianajaja Perovuon 17.8.2007 päivätyssä kirjelmässä ja sen liitteissä (liite 6). Kirjelmässä mm. osoitettiin, että kirkkoherra oli joutunut Avoin seurakunta –ryhmään kuuluvien luottamushenkilöiden nimittelyn, uhkailun Ja kiristyksen kohteeksi. Hänen jopa väitettiin syyllistyneen virkarikokseen. Erään työntekijän todettiin esittäneen kirkkoherraa vastaan perättömiä syytöksiä, joita käsiteltiin useissa neuvonpidoissa. Seurakunnan työsuojeluorganisaatio ei kuitenkaan ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin asianomaisen työntekijän saattamiseksi vastuuseen perättömistä syytöksistään. Kokouksessaan 22.8.2007 neuvosto päätti, että se ei edes halua kuulla kirkkoherraa Perovuon kirjelmässä esitettyjen kiusaamistapausten johdosta (liite 7).

Kuulemisen sijaan neuvosto päätti antaa kirkkoherralle varoituksen uhaten samalla työsuhteen päättämisellä. Varoitus perustui suurimmaksi osaksi neuvoston varapuheenjohtajan Ritva Blyn esittämiin yksilöimättömiin syytöksiin, joita ei ole missään vaiheessa edes yritetty näyttää toteen. Kirkkoherraa syytettiin mm. huutamisesta, nimittelystä, painostamisesta ja esteellisyyssäännösten huomioimattomuudesta. Nämä perättömät ja yksilöimättömät väitteet kirjattiin julkiseen pöytäkirjaan.

Kirkkoherran asianajaja Paul Perovuo teki neuvoston antamasta varoituksesta oikaisuvaatimuksen kirkollishallitukselle (liite 8). Neuvosto antoi oikaisuvaatimuksesta lausunnon 26.3.2008 (liite 9) ja kirkkoherran asianajaja Perovuo vastaselityksen 23.4.2008 (liite 10). Päätöksessään 9.5.2008 kirkollishallitus kumosi seurakunnanneuvoston antaman varoituksen laillisuusperusteella (liite 11).

Välittömästi kumoamispäätöksen jälkeen, ennen kuin kirkollishallituksen päätös oli edes saavuttanut lainvoimaisuuden, eräät Avoin seurakunta –ryhmittymään kuuluvat neuvoston jäsenet tekivät ”kiireellisen neuvostoaloitteen”, jossa vaadittiin varoitusasian käsittelyä uudelleen (liite 12). Kokouksessaan 4.6.2008 metropoliitta Ambrosiuksen kirjallisen suostumuksen perusteella neuvosto päätti irtisanoa kirkkoherran 7.12.2008 lukien ja vapauttaa hänet työntekovelvoitteesta välittömästi (liite 13). Toiseksi vaihtoehdoksi annettiin vapaaehtoinen eläkkeelle jääminen 7.12. lukien ja työntekovelvoitteesta vapauttaminen välittömästi.

Seuraavana päivänä pidetyssä sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon (liite 14). Jouduin allekirjoittamaan sopimuksen kiristyksen alaisena. Ellen olisi allekirjoittanut sopimusta, minut olisi irtisanottu välittömästi. Ennen allekirjoitusta kuitenkin ilmoitin, että en pitänyt välitöntä työntekovelvoitteesta vapauttamista perusteltuna.

Tällä menettelyllä loukattiin Suomen lain mukaan minulle kuuluvaa subjektiivista oikeutta eläkeiän saavutettuani itse päättää eläkkeelle siirtymisen ajankohdasta. Toinen osapuoli lisäksi rikkoi sopimusta ottamalla sähköpostin pois käytöstä jo 6.6.2008, siis ennen sovittua päivämäärää. Siitä johtuen useita tärkeitä sähköpostiviestejä on kadonnut.

Katson myös, että mitään laillisia perusteita sen enempää irtisanomisuhkaukselle kuin työntekovelvoitteesta vapauttamisellekaan ei ollut olemassa. Annettu varoitus oli kumottu laittomana ja minua ei lainsäädännön edellyttämällä tavalla ollut kuultu ennen irtisanomispäätöstä. Minulle ei myöskään annettu mahdollisuutta lainopillisen avustajan hankkimiseen sopimuksen allekirjoitustilaisuuteen.

Varatuomari Jaakko Paavelan tekemässä oikaisuvaatimuksessa liitteineen (liite 15) osoitetaan neuvoston tekemän päätöksen lainvastaisuus. Välitöntä työntekovelvoitteesta vapauttamista ja erityisesti sen toteuttamistapaa voidaan pitää törkeänä häirintänä, epäasiallisena kohteluna ja työpaikkakiusaamisena. Neuvoston päätöksen ainoa ymmärrettävä motiivi on voinut olla vain kirkkoherran julkinen häpäisy.

Paavelan oikaisuvaatimuksen liitteissä raportoidaan myös varapuheenjohtaja Blyn ja edellisellä kaudella valtuuston jäsenenä toimineen Jukka Arajärven menettelyistä, joita perustellusti voidaan pitää häirintänä ja työpaikkakiusaamisena. Vastoin seurakunnan hallintoa koskevia säännöksiä varapuheenjohtaja Bly toi asioita neuvoston käsittelyyn ohi puheenjohtajana toimivan kirkkoherran ja ilman, että puheenjohtajalle edes kerrottiin, mistä oli kysymys. Myös Arajärven julkisessa kokouksessa pöytäkirjaan sanelemaa kirkkoherran työsuhdetta ja terveydentilaa koskevaa lausuntoa ja sen jälkikäsittelyä on yksiselitteisesti pidettävä hyvin sopimattomana työntekijään kohdistettuna menettelynä.

Hiippakunnan piispan rooli

Kirkkoherran tehtävien hoidossa tekemiä virheitä ja laiminlyöntejä käsiteltiin metropoliitta Ambrosiuksen 22.5.2007 koolle kutsumassa neuvoston jäsenten kokouksessa, jossa varapuheenjohtaja Bly esitti kirkkoherraa vastaan lukuisia perättömiä ja yksilöimättömiä syytöksiä. Koin tilanteen eräänlaisena henkisenä lynkkauksena. Nauhoitetusta kokouksesta tehtyä muistiota minulle ei ole suostuttu antamaan, mutta viranomaisilla lienee mahdollisuus saada se käyttöönsä.

Kirkkoheralle annettu varoitus, irtisanomisuhkaus ja työntekovelvoitteesta vapauttaminen ortodoksista kirkkoa koskevan lainsäädännön mukaan ei ole ollut mahdollista ilman hiippakunnan piispan suostumusta. Siitä johtuen metropoliitta Ambrosius on alusta alkaen osallistunut päätöksen tekemiseen ja allekirjoittanut erottamispäätöksen.

Muutamia päiviä ennen 12.6.2007 pidettyä neuvoston kokousta, jossa varoitusasia ensimmäistä kertaa oli esillä, metropoliitta kutsui kirkkoherran keskusteluun, jossa hän ilmoitti annettavasta varoituksesta ja samalla tiedusteli, milloin aion jäädä eläkkeelle. Vastasin, että olin kaavaillut eläkkeelle jäämistä 1.10.alkaen täytettyäni 66 vuotta, mutta mahdollinen varoitus pakostakin muuttaa suunnitelmia. Metropoliitta totesi, että mikäli ilmoitan jääväni syksyllä eläkkeelle, hän huolehtii siitä, että varoitusta ei anneta. Niinpä 12.6. pidetyn neuvoston kokouksen pöytäkirjan mukaan hän oli ilmoittanut kokouksen puheenjohtajalle ja varapuheenjohtajalle, että varoitusasia tulee jättää pöydälle. Kun en siinä vaiheessa tehnytkään ilmoitusta eläkkeelle jäämisestä, hän ilmoitti 22.8.2007 pidetylle neuvoston kokoukselle, että ”varoituksen antamiselle ei ole enää mitään esteitä”.

Neuvostossa 4.6.2008 tehtyä erottamispäätöstä metropoliitta on perustellut ”työyhteisön oirehtimisella”, koska kirkkoherra huutaa, nimittelee ja simputtaa (MTV:n uutiset 24.6.2008). Helsingin Sanomissa 21.7.2008 hän vahvistaa ”syvän luottamuspulan kirkkoherran kykyyn ja taitoon johtaa seurakunnan toimintaa tällä hetkellä” ja viittaa myös kirkkoherran voimien heikkenemiseen tehtävien hoitamiseen viime vuosina (liite 16). Näitä väitteitään kirkkoherran kyvyistä, taidoista ja terveydentilasta metropoliitta ei ole mitenkään perustellut tai yksilöinyt.

Muita kannanottoja ja keskustelua

Jaakko Paavelan tekemän oikaisuvaatimuksen lisäksi seurakunnan jäsenet ja muut tilanteesta huolestuneet ovat tehneet kirkollishallitukselle useita oikaisuvaatimuksia tai antaneet muuta palautetta. Huomiota on kiinnitetty mm. siihen, että kirkkoherra on sopimusta tehtäessä ollut painostuksen ja kiristyksen kohteena, neuvoston päätöksen täytäntöönpanoon on ryhdytty lainvastaisesti ennen oikaisuvaatimusosoituksessa olleen määräajan päättymistä, kirkkoherran sähköposti on otettu pois käytöstä jo ennen sovittua määräaikaa, mistä johtuen lukuisia tärkeitä sähköpostiviestejä on kadonnut, ja oikaisuvaatimusosoitus on otettu pois seurakunnan ilmoitustaululta ennen määräaikaa, eikä kaikille sitä pyytäneille ole annettu pöytäkirjanotetta oikaisuvaatimuksen tekemistä varten. Myös piispainkokouksen varoitusta kirkkoherran Tallinnan matkan johdosta on kritisoitu ja hämmästelty (liite 17).

Avoin seurakunta –ryhmittymään kuuluvat luottamushenkilöt ovat usein puuttuneet kirkkoherran työnjohdollisiin tehtäviin, esittäneet perättömiä väitteitä ja aiheuttaneet kuohuntaa työyhteisössä. Tyypillinen esimerkki tästä on Eero Lahtisen 3.3.2008 päivätty useita perättömiä väitteitä sisältävä valtuustoaloite ja sen aiheuttamat työntekijöiden väliset ristiriidat (liite 18). Lahtisen aiheuttamaa polemiikkia voidaan pitää kirkkoherran työnjohdollisten tehtävien häirintänä. Asiaa käsiteltiin myös papiston ja kanttoreiden kokouksessa, jossa tuli esille vain yksi vähäinen toimitusten päällekkäisyys: kahden peräkkäisen kasteen jälkeen pappi myöhästyi toisen kasteen kahvitilaisuudesta.

Edellisellä kaudella valtuuston jäsenenä toiminut seurakunnan lehden Ortodoksiviestin vastaavan päätoimittajan tehtävästä vuonna 1998 neuvoston irtisanoma Jyrki Härkönen on nettikirjoittelussaan esittänyt useita perättömiä väitteitä ja kaunaisia tulkintoja kirkkoherran asemasta seurakunnan hallinnossa. Hän mm. väittää joidenkin luottamushenkilöiden kertoneen, että kirkkoherra ”toimi moraalittomasti muokkaamalla kokousten pöytäkirjoja mielensä mukaan ja käymällä sanamuodoista kauppaa pöytäkirjan tarkistajien kanssa”. Tämäntapaisia väitteitä voidaan pitää törkeänä kunnianloukkauksena (liite 19).

Avoin seurakunta –ryhmän tavoitteena on tässä selvityksessä ja sen liitteissä ilmenevällä tavalla ollut häiritä hallintoa ja mitätöidä seurakunnan saavutuksia, erityisesti kirkkoherran tekemää työtä viimeisten kahden vuosikymmenen kuluessa. Tämä näkyy selkeästi myös mm. Ortodoksiviesti-lehdessä ”seurakunnan menestystarinasta” 2006 – 2007 käydyssä keskustelussa (liite 20).

Avoimen seurakunnan määrätietoisena pyrkimyksenä on ollut leimata kirkkoherra kykenemättömäksi, taitamattomaksi ja kelvottomaksi. Perusteellinen koulutus ja monipuolinen työkokemus hyvinkin vaativissa tehtävissä kuitenkin osoittavat, että minulla on ollut ammatillista pätevyyttä ja edellytykset hoitaa seurakunnan esimiehen tehtävää menestyksekkäästi (liite 21).

Edellä esitettyyn selvitykseen ja sen liitteisiin viitaten pyydän Uudenmaan Työsuojelupiiriä tutkimaan, onko kirkkoherran tehtävässä kokemissani häiriöissä ollut kysymys Suomen lainsäädännössä kriminalisoidusta häirinnästä, epäasiallisesta kohtelusta ja työpaikkakiusaamisesta. Erityisesti pyydän ottamaan kantaa siihen, ovatko oheen liitetyissä asiakirjoissa yksilöidyt menettelyt, mm. perättömien ja loukkaavien väitteiden esittäminen kokouksissa, julkisissa asiakirjoissa ja tiedotusvälineissä, virkarikoksesta syyttely, uhkailu, kiristäminen, nimittely, ammattitaidon vähättely, elämäntyön mitätöiminen, irtisanomisella uhkaaminen ja työntekovelvoitteesta vapauttaminen ilman laillisia perusteita hyväksyttäviä.

Mikäli häirintää, epäasiallista kohtelua tai työpaikkakiusaamista todetaan tapahtuneen, pyydän Uudenmaan Työsuojelupiiriä ryhtymään asian vaatimiin toimenpiteisiin.

Joka tapauksessa tässä selvityksessä todetut häiriöt ovat vakavalla tavalla horjuttaneet terveyttäni. Yksityiskohtaisen selvityksen terveydentilastani voinee antaa työterveyslääkäri Taina Juutinen (Diacor, Aleksin lääkäriasema, puh. 7750800).

Tarvittaessa olen valmis antamaan lisäselvitystä. Pyydän, että minua kuullaan myös suullisesti.

Helsingissä 7. elokuuta 2008

Rovasti Veikko Purmonen, TL, HuK

Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra

Liitteitä 21 kpl (yhteensä 258 sivua)

Uudenmaan Työsuojelupiirille

Asia: Vastaselitys Helsingin ortodoksisen seurakunnan seurakunnanneuvoston ja työsuojeluvaltuutetun selvitykseen Uudenmaan työsuojelupiirille kirkkoherra Veikko Purmosen 11.8.2008 lähettämän käsittelypyynnön (dnro 1234/81/2008) johdosta

Saatuani mahdollisuuden vastaselityksen antamiseen yllä mainitussa asiassa kunnioittaen esitän seuraavaa.

Selvityksessään neuvosto toteaa, että kirkkoherran esittämät väitteet ovat pääosin yksilöimättömiä. Vastoin tätä neuvoston kantaa totean, että käsittelypyynnössä ja sen liitteissä lukuisia häirinnäksi ja epäasialliseksi kohteluksi luokiteltavia tapauksia on perusteellisesti yksilöity. Kuten Uudenmaan työsuojelupiirin tarkastajan kanssa helmikuussa 2007 käydyssä keskustelussa alustavasti todettiin, näistä tapauksista ei kuitenkaan tuolloin tehty virallista käsittelypyyntöä, koska kirkkoherra ei halunnut asiaa julkisuuteen, vaan toivoi viimeiseen asti, että häirintä, epäasiallinen kohtelu ja kiusaaminen lopetettaisiin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Kesällä 2008 asia tuli varsin laajaan julkiseen keskusteluun lähinnä seurakunnan harjoittamasta epämääräisestä ja osin ristiriitaisesta tiedottamisesta johtuen. Tiedotusvälineet ryhtyivät selvittämään, mikä oli perusteena kirkkoherran välittömälle työntekovelvoitteesta vapauttamiselle.

Selvityksessään neuvosto katsoo, että valtuusto ja neuvosto ovat toimineet läpinäkyvästi, lakia, kirkkojärjestystä, muita säädöksiä ja hyvää hallintotapaa noudattaen. Käsittelypyyntö ja sen liitteet kuitenkin yksiselitteisesti osoittavat, että lukuisia laittomia menettelyjä on esiintynyt. Vuosien varrella kymmeniä kirkkoherraa vastaan tähdättyjä päätöksiä on valitusprosessien jälkeen kumottu tai valituksia ja kanteluita hylätty.

Neuvoston selvityksessä annetaan väärä kuva kirkkoherran työnjohdollisista tehtävistä ja asemasta työyhteisössä. Kirkkoherran suoria alaisia, joiden kanssa hän mm. käy kehityskeskustelut, on noin 30. Heidänkin kohdallaan kirkkojen vahtimestareiden osalta operatiivinen esimiesasema on delegoitu toimintakeskusten papeille ja kirkkojen isännöitsijöille. Kiinteistötoimessa, diakoniassa ja nuorisotyössä sekä taloustoimistossa on omat lähiesimiehensä. Kokonaisuutena ottaen ilmapiiri työyhteisössä on käsitykseni mukaan ollut varsin hyvä. Ongelmia on esiintynyt vain muutamien työntekijöiden kohdalla. Kirkkoherran työtä on vaikeuttanut lähinnä Avoimen seurakunnan harjoittama häirintä ja epäasiallinen kohtelu. Se on tietysti osaltaan vaikuttanut koko työyhteisön ilmapiiriin.

Päinvastoin kuin neuvoston selvityksessä väitetään, kirkkoherra ei ole käsiteltäviä asioita aiheettomasti viivytellyt, eikä päätöksiä ole jätetty toimeenpanematta. Entisenä pappisseminaarin kirkkohallinnon opettajana ja yli kaksi vuosikymmentä kirkkoherran tehtäviä hoitaneena olen erityisesti pyrkinyt huolehtimaan siitä, että hallintoa hoidetaan lakien, kirkkojärjestyksen ja muiden säännösten mukaisesti.

Neuvosto toteaa selvityksessään, että se ei voi päättää asioista, joita kirkkoherra ei ole ottanut kokousten asialistalle. Todellisuudessa neuvosto hyväksyy kokousten asialistat ja lisälistat. Vakiintunut käytäntö viime vuosina on ollut nimenomaan se, että neuvoston kokousten lisälistalle on jäsenten vaatimuksesta jouduttu ottamaan ”kiireellisinä aloitteina” asioita, joita ei ole asianmukaisesti valmisteltu ja joihin jäsenillä ei ole ollut mahdollisuutta perehtyä.

Neuvosto väittää selvityksessään, että ”kirkkoherra ei ole suostunut tehtävien vähentämiseen”. Tämän väitteen johdosta totean, että seurakuntalehden vastaavan päätoimittajan tehtävä ei ole mitenkään vaikuttanut kirkkoherran työmäärään, koska käytännön toimitustyöstä on huolehtinut päätoiminen toimittaja. Väite siitä, että kirkkoherra ei ole suostunut vahtimestareiden siirtoon pois alaisuudestaan, on paikkansa pitämätön. Kuten edellä olen todennut, käytännössä operatiivinen esimiesvastuu on delegoitu toimintakeskusten papeille ja kirkkojen isännöitsijöille.

Työsuojelupiirin kysymyksiin antamissaan vastauksissa neuvosto antaa virheellisen kuvan nyt selvittelyn kohteena olevien kirkkoherraa koskevien asioiden käsittelystä. Kyseiset asiat eivät olleet esillä neuvostossa 9.5.2007, vaan vasta 12.6.2007, jolloin kirkkoherran toimien tutkimista ja jatkotoimista päättämistä koskeva asia metropoliitan toivomuksesta jätettiin pöydälle.

Hiippakunnan piispan koolle kutsumassa epävirallisessa kokouksessa 22.5.2007 käsiteltiin vain kirkkoherran toimien tutkimista ja jatkotoimista päättämistä. Asianajaja Paul Perovuon 24.4.2007 päivättyä kirjelmää kirkkoherraan kohdistuneesta epäasiallisesta kohtelusta ei käsitelty. Tämä on todennettavissa metropoliitan hallussa olevasta kokouksen nauhoituksesta ja sen perusteella tehdystä muistiosta.

Kuten työsuojelupiirille lähetetyssä käsittelypyynnössä on todettu, 12.6.2007 pidetyn neuvoston kokouksen jälkeen nyt selvittelyn kohteena olevat asiat olivat esillä 22.8.2007 pidetyssä neuvoston kokouksessa, jossa käsiteltiin myös asianajaja Paul Perovuon 17.8.2007 päivättyä uutta kirjelmää. Kokouksessa kirkkoherralle annettiin varoitus ja uhattiin työsuhteen päättämisellä. Samalla neuvosto päätti, että Perovuon kirjelmässä ja sen liitteissä yksilöityjen kiusaamistapausten johdosta se ei halunnut edes kuulla kirkkoherraa.

Kuten asianajaja Perovuon kirjelmässä todetaan, kirkkoherraan kohdistettu työpaikkakiusaaminen on ollut luottamuselinten tiedossa varsin varhaisessa vaiheessa. Jo 2.12.2005 kirkollishallitukselle lähettämässään valituskirjelmässä valtuuston ja neuvoston jäsen Timo Lepistö toi asian esille ja kirjoitti siitä uudelleen kirkollishallitukselle lähettämässään vastaselityksessä 10.4.2006. Tätä kautta asia on tullut sekä luottamuselinten että kirkkoherran esimiehen tietoon. Kiusaaminen on tullut sekä neuvoston että metropoliitan tietoon viimeistään 24.4.2007 päivätyn kirkkoherran asiamiehen Paul Perovuon kirjelmän perusteella.

Työsuojelupiirin kysymykseen epäasiallisen kohtelun ja kuormittumisen vaikutuksesta työntekijän terveyteen neuvosto vastaa, että mitään yksilöityä tietoa kirkkoherran terveydentilasta ei ole neuvostolle toimitettu. Tämän väitteen johdosta on todettava, että työnantajalle on toimitettu kaikki sairauslomiin liittyvät lääkärintodistukset, joista epäasiallisen kohtelun aiheuttama terveyden vaarantuminen on käynyt ilmi. Lisäksi sairauslomia koskevan asian käsittelyssä neuvostossa on yksiselitteisesti todettu, että kiusaaminen on vakavalla tavalla horjuttanut kirkkoherran terveyttä. Lääkäri on kieltänyt osallistumasta lukuisiin kokouksiin, joissa on käsitelty kirkkoherralle annettuun varoitukseen liittyvää asiaa (liite 1).

Neuvosto ei ole ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin kirkkoherran työkyvyn sekä työn terveellisyyden ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Kuten edellä on todettu, neuvosto päätti kokouksessaan 22.8.2007, että se ei halua edes kuulla kirkkoherraa Perovuon kirjelmässä yksilöityjen kiusaamistapausten johdosta. Kiusaaminen jatkui entistä intensiivisempänä huipentuen 4.6.2008 tehtyyn irtisanomispäätökseen ja välittömään työntekovelvoitteesta vapauttamiseen tai vaihtoehtoisesti vaatimukseen eläkkeelle jäämisestä kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua ja välittömän työntekovelvoitteesta vapauttamisen hyväksymisestä. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun kirkollishallitus oli laillisuusperusteella kumonnut 22.8.2007 annetun varoituksen. Kirkkoherraa ei kuultu ennen irtisanomispäätöstä eikä hänelle annettu mahdollisuutta lainopillisen avustajan hankkimiseen.

Eläkkeelle jääminen on perustunut omaan suostumukseen. Olin jo päättänyt jäädä eläkkeelle syksyllä 2008. Sen sijaan välittömän työntekovelvoitteesta vapauttamisen hyväksyminen on tapahtunut painostuksen ja suoranaisen kiristyksen seurauksena. Minut oli päätetty irtisanoa, ellen ilmoita jääväni eläkkeelle kuuden kuukauden irtisanomisajan jälkeen ja ellen hyväksy välitöntä työntekovelvoitteesta vapauttamista.

Käsitykseni mukaan neuvosto on menetellyt lainvastaisesti, kun se on ilman laillisia irtisanomisperusteita ja asianomaista kuulematta tehnyt irtisanomispäätöksen ja kun se on jo lähes neljä vuotta yli säädetyn eläkeiän palvelleelta edellyttänyt kuuden kuukauden irtisanomisaikaa. Kirkkoherran ei sallittu jäädä eläkkeelle syksyllä 2008, kuten hän oli aikonut tehdä, vaan hänen edellytettiin jatkavan työsuhdetta 6.12.2008 asti. Samalla hänet kuitenkin vaadittiin irtisanomisen uhalla suostumaan välittömään työntekovelvoitteesta vapauttamiseen.

Käsitykseni mukaan tällaisen menettelyn ainoa ymmärrettävä motiivi on voinut olla vain kirkkoherran julkinen häpäisy.

Neuvoston selvityksessä toistetaan kirkkoherraa vastaan samoja syytöksiä, joita on esitetty varoituksen ja erottamispäätöksen yhteydessä. Käsitykseni mukaan nämä yksilöimättömät syytökset tulee jättää huomioon ottamatta. Selvityksen asiakirjaliitteet eivät ainakaan mitenkään olennaisesti liity nyt käsiteltävinä oleviin kysymyksiin, vaan kuvaavat ainoastaan kiusaamistapausten taustoja.

Seurakunnan työsuojeluvaltuutetun Juha Lampisen antaman selvityksen johdosta totean, että vuonna 2007 en tehnyt virallista ilmoitusta häirinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta, koska en halunnut asian menevän julkisuuteen. Tilanne muuttui ratkaisevasti neuvoston 4.6.2008 tekemän päätöksen jälkeen. Asian julkinen käsittely ei tuolloin enää ollut vältettävissä. Joka tapauksessa työsuojeluorganisaation osuus koko prosessissa on ollut täysin marginaalinen.

Alkuperäisessä käsittelypyynnössä ja sen liitteissä sekä edellä esitettyihin perusteisiin vedoten pyydän Uudenmaan työsuojelupiiriä tutkimaan, onko Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran tehtävässä kokemissani häiriöissä ollut kysymys suomalaisessa lainsäädännössä kriminalisoidusta häirinnästä, epäasiallisesta kohtelusta ja työpaikkakiusaamisesta. Erityisesti pyydän käsittelypyynnössäni esitettyjen asioiden lisäksi ottamaan kantaa siihen, ovatko irtisanomispäätös ja välitön työntekovelvoitteesta vapauttaminen ilman laillisia ja yksilöityjä perusteita ja asianomaista kuulematta hyväksyttäviä ja onko kuuden kuukauden irtisanomisajan vaatiminen eläkeiän saavuttaneelta työntekijältä lainmukaista. Mikäli häirintää, epäasiallista kohtelua ja työpaikkakiusaamista todetaan tapahtuneen, pyydän Uudenmaan työsuojelupiiriä ryhtymään asian vaatimiin toimenpiteisiin.

Tarvittaessa olen valmis antamaan lisäselvitystä ja vastaamaan kysymyksiin joko kirjallisesti tai suullisesti.

Helsingissä 7. marraskuuta 2008

Veikko Purmonen

Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra

Unioninkatu 39 B 23, 00170 Helsinki, puh.0405920684

Liitteenä kirkkoherran sairauslomaa 12.- 13.12.2007 koskevia asiakirjoja (8 s)

Uudenmaan Työsuojelupiirille

Asia: Vastaselitys Helsingin ortodoksisen seurakunnan seurakunnanneuvoston antamaan lausuntoon Uudenmaan työsuojelupiirin 18.12.2008 päivätystä työsuojelukertomuksesta nro 08/6143, diaarinumero 1234/81/2008

Saatuani mahdollisuuden perehtyä edellä mainittuun Helsingin ortodoksisen seurakunnan seurakunnanneuvoston antamaan lausuntoon katson velvollisuudekseni esittää seuraavia asiavirheiden oikaisuja ja täsmentäviä huomautuksia.

Vastoin neuvoston kantaa totean, että 7. elokuuta 2008 työsuojelupiirille tekemässäni epäasiallista kohtelua koskevassa käsittelypyynnössä esille tuomissani häiriöissä ei ole ollut kysymys pelkästään hallintokulttuurista, näkemyseroista tai subjektiivisesta kokemuksesta, vaan yksilöidyistä ja asiakirjaliitteissä toteennäytetyistä häirintätapauksista. Sen sijaan neuvoston 22.8.2007 antamaan varoitukseen ja 4.6.2008 tehtyyn irtisanomispäätökseen sisältyneet väitteet ovat suurimmaksi osaksi yksilöimättömiä syytöksiä, joita ei ole missään vaiheessa edes yritetty näyttää toteen. Kirkollishallituksen vuonna 2006 tekemien ratkaisujen uudelleenkäsittely ei ole kuulunut neuvoston toimivaltaan.

Neuvosto väittää lausunnossaan, että vastoin kirkkoherran tekemää ilmoitusta 22.8.2007 annetun varoituksen lisäksi hänelle on annettu vain yksi huomautus. Asiakirjat kuitenkin osoittavat, että jo pelkästään valtuuston 2.11. ja 9.11.2005 pidettyjen kokousten pöytäkirjoihin on kirjattu lukuisia kirkkoherralle annettuja huomautuksia, jotka kirkollishallitus on sittemmin kumonnut laittomina (liite 1).

Asiakirjat osoittavat myös, että myöhemmin on lakimiehen avustuksella etsitty kirkkoherran tekemiä virheitä ja mahdollisia laiminlyöntejä, jotta uusia varoituksia tai huomautuksia olisi voitu antaa. Tyypillinen esimerkki tällaisesta toimintatavasta on 16.1.2008 pidetyn neuvoston kokouksen pöytäkirjaan merkitty kannanotto, jonka mukaan kirkkoherra on toiminut hyvän hallintotavan ja kirkkokuntaa koskevien säännösten vastaisesti. Kirkollishallitus on kuitenkin 16.9.2008 antamassaan päätöksessä kumonnut edellä mainitun kannanoton, joten varsinaista huomautusta tai varoitusta ei ole voitu antaa (liite 2).

Neuvosto paheksuu lausunnossaan sitä, että käsittelypyynnössäni viitataan nimeltä mainittuihin luottamushenkilöihin. Tämän johdosta totean, että asiakirjojen mukaan nimenomaan tietyt luottamuselinten jäsenet ovat esittäneet syytöksiä tai päätösesityksiin sisältyneitä perättömiä väitteitä, joita ei ole mitenkään yksilöity tai näytetty toteen.

Työyhteisön hyvinvointiselvitysten johdosta totean, että niissä ei ole osoitettu nimenomaan kirkkoherran olevan vastuussa työntekijöiden hyvinvointiin ja viihtyvyyteen liittyvistä ongelmista. Vain yksi työntekijä on syyttänyt kirkkoherraa epäasiallisesta kohtelusta, mutta kun asiaa useissa eri neuvonpidoissa selviteltiin, voitiin vain todeta, että työntekijä oli esittänyt perättömiä väitteitä. Asioiden käsittelyn viivyttelyä koskevien väitteiden johdosta totean, että esimerkiksi viimeisin Diacorin tekemä selvitys tuotiin neuvoston käsittelyyn välittömästi sen jälkeen, kun selvityksen tekijä oli esitellyt sen kirkkoherralle ja kun oli löydetty sopiva ajankohta neuvostolle suoritettavaa raportin esittelyä varten.

Neuvosto toteaa lausunnossaan, että asianajaja Perovuon 24.4.2007 päivättyä ilmoitusta kirkkoherraan kohdistuneesta työpaikkakiusaamisesta ei ole diaarioitu, joten sen voidaan katsoa tulleen neuvoston tietoon vasta kesäkuussa 2007. Tämän johdosta totean, että Perovuon kirjelmä lähetettiin neuvoston jäsenille välittömästi sen saavuttua ja käsiteltiin alustavasti 9.5.2007 pidetyssä neuvoston kokouksessa §:n 21 kohdalla. Tuolloin asia jätettiin pöydälle seuraavassa neuvoston kokouksessa käsiteltäväksi (liite 3).

Kokouksessaan 22.8.2007 neuvosto antoi kirkkoherralle varoituksen, jonka perusteina käytettiin varapuheenjohtajan esittämiä yksilöimättömiä väitteitä. Samassa kokouksessa myös päätettiin, että neuvosto ei katsonut tarpeelliseksi kuulla kirkkoherraa 17.8.2007 päivätyssä asianajaja Perovuon kirjelmässä yksilöityjen kiusaamistapausten johdosta. Päätöksessään neuvosto totesi, että mikäli asianomistaja edelleen kokee tulleensa kiusatuksi, ”on asianomistajan vietävä asia työsuojelupiirin käsiteltäväksi”. Kuulemisasiaan ei enää myöhemmin palattu. Vastoin neuvoston lausunnossa esitettyä väitettä totean, että esimerkiksi neuvoston kokouksessa 19.4.2008 asiaa ei käsitelty (liite 4).

Seurakuntaan saapuvien kirjeiden diaariointiin liittyen totean, että kaikki viralliset asiakirjat olen pyytänyt merkitsemään diaarioon, mutta kaikissa tapauksissa en ole kyennyt valvomaan, että näin aina käytännössä tapahtuu. Työsuojelutarkastusten raportit on kirkkoherran lisäksi lähetetty myös mm. työsuojelupäällikölle ja työsuojeluvaltuutetulle. Olen ymmärtänyt, että mikäli neuvoston ratkaisua edellyttäviä ongelmia on esiintynyt, ne on lähetetty neuvoston käsittelyyn. Missään tapauksessa raportteja ei ole tarkoituksellisesti salattu.

Päätösten toimeenpanon kohdalla käytäntönä on ollut, että kaikki päätökset lähetetään asianomaisen viranomaisen, toimielimen tai työntekijän toimeenpantavaksi. Valtuuston ja neuvoston päätösten osalta pöytäkirjanotteiden lähettämisestä on huolehtinut kirkkoherran sihteeri.

Lopuksi totean, että lainsäädäntömme mukaan kirkkoherra johtaa seurakunnan hallintoa ja taloutta ja valvoo siten myös hallinnon lainmukaisuutta. Entisenä pappisseminaarin kanonisen oikeuden ja kirkkohallinnon opettajana ja yli kaksi vuosikymmentä kirkkoherran tehtävässä toimineena katson jossain määrin tuntevani seurakunnan hallintoon liittyviä asioita. Joka tapauksessa tavoitteena on aina ollut se, että hallintoa hoidetaan lakien, asetusten, kirkkojärjestyksen ja muiden säännösten mukaisesti.

Helsingissä 2. helmikuuta 2009

Veikko Purmonen

Helsingin ortodoksisen seurakunnan eläkkeellä oleva kirkkoherra

Unioninkatu 39 B 23, 00170 Helsinki

GSM 0405920684

This e-mail address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it

Liitteet

1. Otteet 2.11. ja 9.11.2005 pidettyjen valtuuston kokousten pöytäkirjoista (2.11.§ 4 ja 9.11.§ 5) ja valtuuston antamia huomautuksia koskevat kirkollishallituksen tekemät kumoamispäätökset (22 s)

2. Jukka Arajärven 12.12.2007 pidetyn valtuuston kokouksen pöytäkirjaan saneleman lausuman käsittely ja kirkollishallituksen kumoamispäätös (17 s)

3. Ote 9.5.2007 pidetyn neuvoston kokouksen pöytäkirjasta (§ 21) (2 s)

4. Neuvoston 19.4.2008 pidetyn kokouksen pöytäkirja (7 s)
   
   
   

Uudenmaan Työsuojelupiirille

Asia: Vastine Helsingin ortodoksisen seurakunnan selvitykseen haitallisen häirinnän ja epäasiallisen kohtelun tunnistamiseksi ja hallitsemiseksi tehdyistä toimenpiteistä. Seurakunnan vastaus (liite 1)työsuojelupiirin lähettämään tarkastuskertomukseen nro 08/6143, 18.12.08

Saatuani mahdollisuuden perehtyä edellä mainittuun selvitykseen katson velvollisuudekseni tehdä seuraavia asiavirheiden oikaisuja ja täsmentäviä huomautuksia.

Selvityksessä väitetään, että häirintää ja epäasiallista kohtelua koskevan 22.1.2007 laaditun ohjeen jakamista työntekijöille silloinen kirkkoherra ei katsonut tarpeelliseksi. Tämän väitteen johdosta totean, että kyseisen ohjeen ovat minulle lähettäneet hallintopäällikkö ja työsuojelupäällikkö. Olen katsonut, että sen jakaminen myös muille työntekijöille on ollut heidän tehtävänsä. Pyydettäessä olisin kyllä ollut valmis kyseisen ohjeen allekirjoittamaan.

Selvityksessä todetaan, että ”ongelmalliseksi on seurakunnassa todettu ne häirinnän ja epäasiallisen kohtelun tapaukset, joissa kohteluun epäillään syyllistyneen kirkkoherran, koska neuvoston käsiteltäväksi tulevista asioista päättää kirkkoherra”. Tämän väitteen johdosta totean, että neuvoston käsiteltäviksi otettavista asioista ei päätä yksin kirkkoherra. Kokousten asialistat ja lisälistat hyväksyy neuvosto. Tiedossani ei ole yhtään neuvostolle lähetettyä kirkkoherraa koskevaa asiaa, joka olisi jäänyt käsittelemättä.

Selvityksessä väitetään, että ”ongelmalliseksi on seurakunnassa todettu ne tilanteet, joissa kuormituksen kohteena on kirkkoherra, koska häntä koskevat työterveyshuollon tiedot toimitetaan lainsäädäntömme mukaan hiippakunnan piispalle, ei neuvostolle”. Tämä väite on virheellinen. Kirkkoherraa samoin kuin kaikkia muitakin pappeja koskevat työterveyshuollon tiedot, mm. sairauslomia koskevat lääkärintodistukset, toimitetaan sekä piispalle että työnantajalle, jonka puhevaltaa neuvosto käyttää.

Selvityksessä mainitaan, että ”yhteistoimintaa varten seurakuntaan perustettiin työympäristötoimikunta syksyllä 2008”. Todellisuudessa työympäristötoimikunta on toiminut jo useita vuosia, alkuvaiheessa kylläkin työsuojelutoimikunnan nimellä.

Helsingissä 12. maaliskuuta 2009

Veikko Purmonen

Helsingin ortodoksisen seurakunnan emerituskirkkoherra

Unioninkatu 39 B 23, 00170 Helsinki, puh.040 5920 684

Esitutkintapöytäkirja

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Loppulausunnot

Rikoksista epäiltyjen loppulausunto

Työsuojeluviranomaisen loppulausunto

Asianomistajan loppulausunto

Syyttämättäjättämispäätökset

Kihlakunnansyyttäjän syyttämättäjättämispäätösten arviointia

Kihlakunnansyytäjä Antti Simola on Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran Veikko Purmosen työsuhteen päättämistä ja sitä edeltäviä tapahtumia selvitellessään ollut vaikean tehtävän edessä. Hänellä ei ole tiukasta aikataulusta johtuen ollut mahdollisuutta paneutua riittävän perusteellisesti ja objektiivisesti poliisin yli 800 sivua käsittävään esitutkintapöytäkirjaan. Hän on tullut päinvastaiseen lopputulokseen kuin Uudenmaan työsuojelupiiri ja Helsingin rikospoliisi, jotka ovat epäilleet lukuisia henkilöitä työturvallisuusrikoksesta, työsyrjinnästä ja kunnianloukkauksesta. Hän on päättänyt jättää esitetyt syytteet nostamatta.

Kun syyttämättäjättämispäätöksiä tarkastellaan kriittisesti, voidaan todeta, että syyttäjä on poiminut päätöksiinsä irrallisia, paikkansapitämättömiä ja asiakokonaisuuteen kuulumattomia sekä rikostunnusmerkistöjen kannalta epärelevantteja seikkoja vastaajien kertomuksista. Hän on tehnyt ”ei näyttöä tai todennäköisiä syitä” –perusteisia syyttämättäjättämispäätöksiä sen mukaan, miten rikoksista epäilty on itse arvioinut omaa syyllisyyttään.

Kaikki epäillyt ovat kiistäneet syyllistyneensä mihinkään rikokseen. Esitutkintapöytäkirjaan sisältyvät asiakirjat ja lukuisten todistajien lausunnot kuitenkin osoittavat, että epäillyistä rikoksista on poikkeuksellisen vahvaa näyttöä.

Työturvallisuusrikos

Päinvastoin kuin syyttäjä, työsuojelupiiri ja poliisi ovat tulleet siihen tulokseen, että Purmosen kohtelu työyhteisössä täyttää työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistön. Työnantajaa on useita

kertoja pyydetty puuttuman todettuihin epäkohtiin, mutta se ei ole edes halunnut kuulla kirkkoherraa (mm. neuvoston kokoukset 12.6. ja 22.8.2007). Terveyden vaarantuminen ja asteittainen horjuminen käyvät ilmi tutkintapöytäkirjan liitteenä olevasta työterveyslääkärin todistuksesta. Kaikki kyseisessä todistuksessa mainitut sairauslomat ja niiden perusteet on asianmukaisesti toimitettu työnantajalle tiedoksi.

Työsyrjintä

Työsuojelupiiri ja poliisi ovat yhtä mieltä siitä, että Purmosen työsuhteen päättämisessä on kysymys rikoslain 47 luvun 3 §:n 1. ja 2. momentissa tarkoitetusta työsyrjintärikoksesta iän perusteella. Sekä asiakirjat että lukuisat todistajalausunnot osoittavat, että kirkkoherra Purmosta jo usean vuoden ajan

painostettiin jäämään eläkkeelle. Näin tapahtui myös 4.6.2008 pidetyssä neuvoston kokouksessa, jossa metropoliitan suostumuksella ilman lain vaatimaa kuulemista työsopimussuhteisessa toimessa olevan kirkkoherran työntekovelvoite päätettiin välittömästi ja häntä vaadittiin irtisanomisen uhalla jäämään eläkkeelle 7.12.2008.

Tällä menettelyllä loukattiin työntekijän subjektiivista oikeutta päättää itse eläkkeelle jäämisen ajankohdasta 63 – 68 ikävuoden välillä. Tämä menettely merkitsi myös sitä, että eläkeiän jo vuosia aikaisemmin saavuttaneen kirkkoherran ei sallittu jäädä eläkkeelle välittömästi, vaan häneltä vaadittiin kuuden kuukauden irtisanomisaika. Samalla hänet kuitenkin vapautettiin työntekovelvoitteesta välittömästi.

Eläkkeelle pakottamista työnantajan määräämänä ajankohtana voidaan pitää myös ihmisoikeusloukkauksena. Se on Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimuksen orjuuden ja pakkotyön kieltoa koskevan 4 artiklan vastainen menettely. Eurooppalaisessa oikeuskäytännössä on runsaasti ennakkotapauksia siitä, että pakkotyö ja pakkoeläke rinnastetaan.

Laittoman työntekovelvoitteesta vapauttamisen oikeutusta syyttäjä perustelee toteamalla, että se on ollut ”välttämätön toimi seurakunnan hallinnollisen toimintakyvyn säilyttämiseksi, eikä sisällä kirkkoherraan kohdistuvaa syrjintää”. Vuosikymmeniä seurakunnan ja koko kirkon lukuisissa hallintoelimissä sekä Suomessa että muualla maailmassa menestyksekkäästi toimineen työntekijän leimaaminen edellä kuvatulla tavalla on perusteetonta ja aivan ilmeisesti syyttäjälle välitettyyn panetteluun pohjautuvaa. Jos työrauhaongelmia luottamuselimissä on ollut, ne eivät ole olleet kirkkoherran aiheuttamia. Tämä on vieläkin todennettavissa muun muassa kokouksista tehdyistä nauhoituksista.

Merkillepantavaa on, että syyttäjä ei ota ollenkaan kantaa siihen, onko Purmosen työsuhteen päättäminen, erityisesti työntekovelvoitteesta vapauttaminen ja eläkkeelle pakottaminen työnantajan määräämänä ajankohtana tapahtunut lainmukaisesti.

Kunnianloukkaus

Vastoin poliisin näkemystä syyttäjä katsoo rikoslain 24 luvun 9 §:n 2 momenttiin nojautuen, että kunnianloukkauksia ei ole tapahtunut. Sekä Jyrki Härkösen ja Eero Lahtisen että Ritva Blyn kohdalla on kysymys rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentissa tarkoitetusta valheellisen tiedon tai vihjauksen esittämisestä siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle

taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa.

Kirkkoherra Purmosen mielestä näissä tapauksissa itse asiassa on kyse 10 §:n tarkoittamasta törkeästä kunnianloukkauksesta, koska rikos on tehty joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville (mm. siis kotisivujen tai julkisten pöytäkirjojen välityksellä).

Todettakoon, että Ritva Bly on esittänyt yksilöimättömiä ja perättömiä väitteitä 9.5.2007 päivätyssä syytekirjelmässä, 23.5.2007 pidetyssä metropoliitan koollekutsumassa neuvoston jäsenten kokouksessa, 12.6. ja 22.8.2007 sekä 4.6.2008 pidetyissä neuvoston kokouksissa. Luottamusmiesasema ei oikeuta valheellisten tietojen levittämiseen.

Syyteharkinnan asiatietojen virheellisyyksistä

Usean syyttämättäjättämispäätöksen kohdalla väitetään, että kirkkoherra on nimennyt kiusaamisesta syytettävät henkilöt. Näin ei ole tapahtunut, vaan kirkkoherra on yksinomaan tehnyt työsuojelupiirille selvityspyynnön. Työsuojelupiiri ja omalta osaltaan poliisi ovat nimenneet rikoksista epäillyt henkilöt ja määritelleet rikosnimikkeet.

Useassa päätöksessään syyttäjä viittaa 23.5.2008 tehtyyn ”varainkäyttöön liittyvän varoituksen sisältäneeseen seurakunnanneuvoston aloitteeseen”. Tällaista aloitetta ei ole koskaan tehty. Kysymyksessä oli aloite, jonka otsikkona on ”Neuvoston 22.8.2007 kirkkoherralle antama varoitus

ja mahdollisista jatkotoimista päättäminen”. Tällä aloitteella ei ole ollut mitään tekemistä varainkäytön kanssa.

Heikki Kasken syyttämättäjättämispäätöstä syyttäjä perustelee mm. sillä, että Purmonen nimeää hänet kiusaajaksi 9.11.2005 tehdyn varainkäyttöön liittyvän seurakunnanneuvoston aloitteen johdosta. Syyttäjä katsoo, että luottamushenkilöllä on ollut tähän laillinen luottamusmiesasemaan liittyvä oikeusperusta.

Edellä olevan johdosta on oikaisuna todettava, että syyttäjän tarkoittamassa asiassa ei ollut kysymys ”varainkäyttöön liittyvästä seurakunnanneuvoston aloitteesta”, vaan valtuustossa ehdotetusta leirialueen rakennushankkeen budjetointiin liittyneestä kirkkoherralle annetusta huomautuksesta, jonka kirkollishallitus myöhemmin kumosi sillä perusteella, että valtuuston jäsenillä ei ole ollut luottamusmiesasemaan perustuvaa oikeutta huomautusten antamiseen kirkkoherralle.

Seurakunnan taloushallinnon ohjesäännön mukaan kiinteistötoimen budjetti- ja lisäbudjettiesityksistä sekä rakennustöiden valvonnasta vastaa kiinteistölautakunta, ei kirkkoherra.

Jyrki Härköstä koskevassa päätöksessään syyttäjä vetoaa Tarja Lehmuskosken antamaan todistajalausuntoon, jonka mukaan Härkönen ei nimitellyt kirkkoherraa valehtelijaksi, vaan syytti häntä valehtelusta. Todettakoon, että Lehmuskoski ei ollut poliisikuulustelussa todistajana, vaan rikoksista epäiltynä.

Asianomistajan kantelu valtakunnansyyttäjälle
Työsuojeluviranomaisen kantelu valtakunnansyyttäjälle
Valtakunnansyyttäjän muutosharkintapäätös


Valtakunnansyyttäjän muutosharkintapäätöksen arviointia

Valtakunnansyyttäjänvirasto on ollut vaativan tehtävän edessä käsitellessään asianajaja Paul Perovuon laatimaa kirkkoherra Veikko Purmosen muutosharkintapyyntöä koskien kihlakunnansyyttäjä Antti Simolan syyttämättäjättämispäätöksiä nro 10/1028, 1029, 1020, 1032, 1033, 1035, 1036, 1042 - 1049. Purmonen on katsonut, että syyttämättäjättämispäätökset on perusteltu riittämättömästi ja ratkaisut on tehty virheellisin perustein.

Simolan syyttämättäjättämispäätöksistä on kannellut myös alkuperäisen rikosilmoituksen tehnyt Etelä-Suomen aluehallintokeskuksen työsuojelun vastuualue (aikaisempi Uudenmaan työsuojelupiiri). Myös em. työsuojeluviranomainen katsoo, että kihlakunnansyytäjän syyttämättäjättämispäätökset ovat puutteelliset ja virheelliset.

Valtakunnansyyttäjä on kihlakunnansyyttäjää perusteellisemmin paneutunut selvittelyn kohteina olleisiin rikosepäilyihin. Hän on mm. kritisoinut kihlakunnansyyttäjää siitä, että tämän tekemässä ratkaisussa ei ole otettu huomioon työsuojeluviranomaisen asiassa antamaa loppulausuntoa. Valtakunnansyyttäjältäkin on kuitenkin jäänyt huomaamatta, että Antti Simola ei päätöksessään ole edes maininnut työsuojeluviranomaisen muutakaan selvitystyötä, vaan on antanut ymmärtää, että rikosilmoitukset on tehnyt kirkkoherra Purmonen.

Valtakunnansyyttäjälle antamassaan selvityksessä Simola toteaa, että hän ei ole ottanut ratkaisunsa perusteeksi sitä, mitä ”työsuojeluviranomainen on esittänyt, vaan sen, mitä asianosaiset ovat lausuneet”. Rikoksista epäiltyjen omien lausuntojen perusteella Simola on arvioinut, että ”mitään terveydellistä haittaa tai vaaraa aiheuttavaa tai muuta epäasiallista kohtelua tai työsyrjintää ei ole tapahtunut”.

Kihlakunnansyyttäjän suorittaman syyteharkinnan puutteellisuuksista ja virheellisistä perusteluista johtuen valtakunnansyyttäjä on katsonut aiheelliseksi tutkia uudelleen selvityksen alaisina olleisiin rikosepäilyihin liittyvää materiaalia, jota on yhteensä noin tuhat sivua. On tietysti ymmärrettävää, että valtakunnansyyttäjäkään ei ole voinut kovin perusteellisesti kaikkiin asiakirjoihin perehtyä.

Valtakunnansyyttäjäkin on johtopäätöksiä tehdessään kihlakunnansyyttäjän tavoin nojautunut pääasiassa rikoksista epäiltyjen henkilöiden kannanottoihin. Hän ei varsinaisesti pyri asia-argumentein kumoamaan työsuojeluviranomaisen esittämiä rikosepäilyjä, jotka perustuvat asiakirjoihin ja vahvoihin todistajalausuntoihin.

Hän ei esimerkiksi näytä ollenkaan tutustuneen kirkkoherra Purmosen työsuojelupiirille lähettämään alkuperäiseen ilmoitukseen ja sen liitteisiin, seurakuntalaisten lähettämiin kannanottoihin, asianomistajan loppulausuntoon, työterveyslaitoksen psykiatrin ja psykologin lausuntoon ja työterveyslääkärin antamaan lääkärintodistukseen.

Rikoksista epäiltyjen ja heidän tukijoidensa kannanottoihin perustuva valtakunnansyyttäjän ratkaisu on yhtäpitävä kihlakunnansyyttäjän syyttämättäjättämispäätösten kanssa. Vain juridinen argumentointi on jossain määrin valistuneempaa. Päätöksen perustelut ovat edelleen puutteellisia ja osin virheellisiä. Muutosharkintapäätöksessään syyttäjä pyrkii osoittamaan, että syntyneistä häiriöistä on ollut vastuussa kirkkoherra, eivät luottamushenkilöt.

Tältä osin ja laajemminkin valtakunnansyyttäjän päätös antaa aihetta joihinkin täsmennyksiin ja kriittisiin huomautuksiin.

Työturvallisuusrikos

Työsuojeluviranomainen on asiantuntijaelimenä todennäköisin perustein epäillyt, että työturvallisuusrikos on tapahtunut. Siitä löytyy vahvaa näyttöä esitutkinnan asiakirjoista ja lukuisista todistajalausunnoista. Asianomistajan terveyden vaarantuminen ja asteittainen horjuminen käyvät ilmi esitutkintapöytäkirjan liitteenä olevasta työterveyslääkärin antamasta todistuksesta.

Kirkkoherra Purmonen on todistettavasti useissa yhteyksissä pyytänyt työnantajaa puuttumaan todettuihin epäkohtiin. Missään vaiheessa kirkkoherraa ei ole suostuttu edes kuulemaan. Ainoa tilanne, jossa kirkkoherralla oli mahdollisuus kertoa kokemastaan epäasiallisesta kohtelusta, oli metropoliitta Ambrosiuksen koolle kutsuma kokous 9.3.2007. Mutta tuossakaan neuvottelussa asiaan ei millään tavalla reagoitu.

Edellä mainitussa kokouksessa käsiteltiin erään kanttorin perättömiksi osoittautuneita väitteitä kirkkoherran häneen kohdistamasta epäasiallisesta kohtelusta. Samaa asiaa käsiteltiin kolmessa muussa seurakunnan työsuojeluorganisaation myötävaikutuksella järjestetyssä neuvonpidossa. Aivan aiheellisesti kirkkoherra piti kyseisiä perättömien väitteiden johdosta pidettyjä kokouksia häntä vastaan kohdistettuna harkittuna kiusantekona.

Edellä todettua ja muuta kirkkoherran kokemaa epäasiallista kohtelua käsiteltiin 23.2.2007 pidetyn työsuojelutarkastuksen yhteydessä työsuojelutarkastajan kanssa käydyssä luottamuksellisessa keskustelussa. Hän piti häirintätapauksia vakavina, mutta totesi, että mikäli asianomainen tekee siitä virallisen ilmoituksen työsuojelupiirille, asia menee väistämättä julkisuuteen. Sitä kirkkoherra ei missään tapauksessa halunnut.

Seuraavan kerran asian selvittämistä pyydettiin asianajaja Paul Perovuon laatimassa seurakunnanneuvostolle ja metropoliitalle 24.4.2007 lähetetyssä kirjelmässä. Neuvoston kokouksessa 12.6.2007 Ritva Bly ja Tapio Maljonen asianajaja Markus Kokon tukemina valtuutettiin neuvottelemaan kirkkoherran ja asianajaja Paul Perovuon kanssa. Kutsua neuvonpitoon ei koskaan tullut.

Metropoliitta Ambrosiuksen koolle kutsumassa 22.5.2007 pidetyssä epävirallisessa kokouksessa ei ollenkaan käsitelty kirkkoherraan kohdistunutta kiusaamista, vaan pelkästään neuvoston tekemää päätöstä kirkkoherran toimien tutkimisesta ja mahdollisista jatkotoimenpiteistä. Kyseisessä neuvonpidossa Ritva Bly ja eräät muut neuvoston jäsenet esittivät kirkkoherraa vastaan lukuisia yksilöimättömiä ja perättömiä syytöksiä. Kokouksen kulku on tallennettu nauhoituksessa, joka on metropoliitan hallussa.

Kirkkoherra pyysi uudelleen keskustelumahdollisuutta asianajaja Perovuon 17.8.2007 neuvostolle lähettämässä kirjelmässä, jossa häirintätapauksia yksilöitiin ja dokumentoitiin. Neuvosto ei kuitenkaan suostunut keskusteluun, vaan 22.8.2007 pidetyssä kokouksessa päätti, että kirkkoherran tulee ottaa yhteyttä työsuojelupiiriin, mikäli hän edelleen tuntee itsensä kiusatuksi. Kuulemisen

sijaan kirkkoherralle päätettiin antaa varoitus, jossa perusteina käytettiin pääasiassa Ritva Blyn esittämiä yksilöimättömiä ja valheellisia väitteitä.

Edellä kerrottu on dokumentoidusti ja lähes aukottomasti näytetty toteen poliisin esitutkintapöytäkirjan asiakirjoissa. Kuitenkin valtakunnansyyttäjä toteaa: ”Asiassa ei ole käynyt ilmi, että seurakunnanneuvosto ja metropoliitta Ambrosius olisivat laiminlyöneet ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin saatuaan tiedon Purmosen kokemasta epäasiallisesta kohtelusta.”

Tapahtuneiden tosiasioiden valossa arvioituna tämä syyttäjän kanta on kestämätön.

Työsyrjintärikos

Työsuojeluviranomainen ja rikospoliisi ovat yhtä mieltä siitä, että Purmosen työsuhteen päättämisessä on kysymys rikoslain 47 luvun 3 §:n 1. ja 2. momentissa tarkoitetusta työsyrjintärikoksesta iän perusteella. Sekä asiakirjat että lukuisat todistajalausunnot osoittavat, että kirkkoherra Purmosta jo usean vuoden ajan painostettiin jäämään eläkkeelle. Näin tapahtui mm. ennen 12.6.2007 pidettyä neuvoston kokousta, jossa oli määrä käsitellä kirkkoherralle annettavaa varoitusta. Tuolloin metropoliitta ilmoitti, että mikäli kirkkoherra suostuu jäämään syksyllä eläkkeelle, hän huolehtii siitä, että varoitusta ei anneta.

Räikeintä painostusta kuitenkin tapahtui 4.6.2008 pidetyssä neuvoston kokouksessa, jossa metropoliitan suostumuksella ilman lain edellyttämää kuulemista työsopimussuhteisessa toimessa olevan kirkkoherran työntekovelvoite päätettiin välittömästi ja häntä vaadittiin irtisanomisen uhalla jäämään eläkkeelle puolen vuoden kuluttua eli 7.12.2008.

Tästä pöytäkirjaan merkitystä päätöksestä, lukuisista vahvoista todistajalausunnoista ja työsuojeluviranomaisen kannanotoista huolimatta syyttäjät katsovat, että painostusta ei ollut tapahtunut. Muutosharkintapäätöksessään apulaisvaltakunnansyyttäjä mm. toteaa, että ”asiassa ei ole ilmennyt mitään sellaisia seikkoja, joiden johdosta tilanteessa olisi epäoikeudenmukaisesti painostettu Purmosta tuon (eläkkeellejäämis)päätöksen tekemiseen”. Tapahtuneiden tosiasioiden valossa arvioituna tämä syyttäjän kanta on kestämätön.

Tällä työnantajan menettelyllä loukattiin työntekijän subjektiivista oikeutta päättää itse eläkkeelle jäämisen ajankohdasta 63 – 68 vuoden välillä. Tämä menettely merkitsi myös sitä, että eläkeiän jo useita vuosia aikaisemmin saavuttaneen lähes 67-vuotiaan kirkkoherran ei sallittu jäädä eläkkeelle välittömästi, vaan häneltä vaadittiin kuuden kuukauden irtisanomisaika. Samalla hänet kuitenkin vapautettiin työntekovelvoitteesta välittömästi.

Mitään yksilöityjä perusteita edellä kuvatulle menettelylle ei esitetty. Neuvoston pöytäkirjassa päätöksen perusteluna on todettu vain aikaisemmin annettuun kirkollishallituksessa kumottuun varoitukseen viitaten, että ”kirkkoherra Purmonen ei ole parantanut menettelytapojaan viivyttelyn suhteen. Myös esimiestyöskentelyssä on ilmennyt vakavia puutteita”. Epäselväksi jää, mitä todellisuudessa oli tapahtunut.

On vaikea kuvitella räikeämpää ihmisoikeusloukkausta.

Valtakunnansyyttäjä ei varsinaisesti ota kantaa edellä kerrotun menettelyn oikeutukseen. Hän toteaa vain, että ”työsuojeluviranomaiset eivät ole esittäneet, mihin toimenpiteisiin työnantajan edustajien olisi heidän mielestään tullut ryhtyä tämän ristiriitatilanteen selvittämiseksi”.

Vastoin valtakunnansyyttäjän käsitystä on todettava, että työsuojeluviranomainen on ottanut mahdollisimman selkeän ja voimakkaan kannan, kun se perusteellisen selvitystyön tuloksena on epäillyt ” todennäköisin perustein”, että työnantajan edustajat ovat syyllistyneet työturvallisuus - ja työsyrjintärikoksiin. Työsuojeluviranomaisen pyynnöstä rikospoliisi on suorittanut esitutkinnan ja lähettänyt asian syyteharkintaan.

Paljon onnellisempaa tietysti olisi ollut, jos asia olisi selvitetty työyhteisön sisällä ja rikolliseksi luokiteltu epäasiallinen kohtelu olisi ajoissa lopetettu.

Muutosharkintapäätöksen asiatietojen virheellisyyksistä

Valtakunnansyyttäjä toteaa (s.6), että Jukka Arajärvi on merkityttänyt 12.12.2007 pidetyn valtuuston kokouksen pöytäkirjaan tietoja Purmosen poissaoloista valtuuston kokouksista. Täsmennyksenä on todettava, että pääasiana tässä ei ollut merkintä poissaoloista, vaan työntekijän sairauslomien kyseenalaistamisesta ja terveyttä koskevien tietojen merkitsemisestä julkiseen pöytäkirjaan.

Valtakunnansyyttäjä katsoo, että esitutkinnassa ei ole selvitetty, ketkä seurakunnanneuvoston jäsenet ovat osallistuneet päätösten tekemiseen niissä asioissa, joissa seurakunnanneuvoston jäsenten on epäilty syyllistyneen asiassa rikokseen.(s.14). Tämän väitteen johdosta on todettava, että sekä neuvoston jäsenten että muiden rikoksista epäiltyjen nimet on tuotu esille lukuisissa eri yhteyksissä. Rikoksista ei ole epäilty seurakuntaa, vaan nimettyjä henkilöitä, joita koskevat rikosepäilyt on tarkoin yksilöity.

Epäiltyjen nimet on mainittu useissa esitutkinnan pöytäkirjan asiakirjoissa, mm. 4.6.2008 pidetyn neuvoston kokouksen pöytäkirjassa. Myös työsuojeluviranomaisen loppulausunnossa todetaan, että 4.6.2008 pidetyssä kokouksessa olivat läsnä (päätöstä kannattamassa) Jukka Arajärvi, Ritva Bly, Tarja Härkönen, Tarja Lehmuskoski, Aino Nenola ja Jukka Salminen. Läsnä olleista vain Timo Lepistö jätti eriävän mielipiteen.

Valtakunnansyyttäjä toteaa (s.15), että metropoliitta Ambrosius, Purmonen ja eräät seurakunnanneuvoston edustajat olivat 22.5.2007 pitäneet kokouksen, jossa oli käsitelty Perovuon lähettämää kirjelmää kirkkoherran epäasiallisesta kohtelusta. Täsmennyksenä on todettava, että mainittua kirjelmää ei käsitelty 22.5.2007 pidetyssä eikä missään muussakaan sellaisessa kokouksessa, jossa Purmonen on ollut läsnä.

Muutosharkintapäätöksessä todetaan: ”Purmosen asiamiehen mukaan seurakunnanneuvoston (tarkoittanee seurakunnanvaltuuston) 2. ja 9.11.2005 toimivallan ylittäen antamat huomautukset kirkkoherralle olivat kaikkein törkeintä ja moitittavinta työpaikkakiusaamista.” (s.15). Tämä Perovuon kannanoton tulkinta on virheellinen.

Todellisuudessa Perovuo viittaa tässä edellä mainittuja valtuuston antamia huomautuksia koskevaan neuvoston kannanottoon. Perovuo kirjoittaa: ”Seurakunnanneuvosto lähtee siitä ajatuksesta, että toimivaltaa ylittäen Purmoseen kohdistetut rangaistusluonteiset seuraamukset eivät omaisi mitään relevanssia, kun neuvoston mukaan substanssi pitää paikkansa. Käsitykseni mukaan tämän tyyppinen toiminta (kannanotto) on kaikkein moitittavinta ja törkeintä työpaikkakiusaamista. Laittomaan päätökseen liittyy aiheeton ja epäasianmukainen syyllistäminen,…”

Useassa muussakin yhteydessä valtakunnansyyttäjä aiheettomasti korostaa valtuuston 2. ja 9.11. antamien ja muiden huomautusten merkitystä. Todellisuudessa näiden huomautusten ja yleensäkin valtuuston merkitys kiusaamisprosessissa eräiden Avoimeen seurakuntaan kuuluneiden jäsenten häiriökäyttäytymistä lukuun ottamatta on ollut kokonaisuutena ottaen varsin vähäinen. Pääroolissa ovat olleet Avoimeen seurakuntaan kuuluneet neuvoston jäsenet erityisesti vuosina 2007 ja 2008.