Sunday, 05 April 2020
Työsuhdearkisto PDF Print E-mail
Written by www   
Monday, 26 April 2010 14:39

Kirkkoherra Veikko Purmosen työsuhteen päättäminen

 

 

Uudenmaan työsuojelupiirin tutkintapyynnön perusteella Helsingin rikospoliisi on suorittanut esitutkinnan kirkkoherra Veikko Purmosen työsuhteen päättämiseen liittyneistä tapahtumista. Hiippakunnan piispaa ja lukuisia seurakunnan entisiä tai nykyisiä luottamushenkilöitä on epäilty useista rikoksista.

 

Työsuhteen päättämiseen ja sitä edeltäneisiin tapahtumiin on liittynyt lukuisia lainvastaisia menettelyjä. Metropoliitta Ambrosiuksen 3.6.2008 allekirjoittaman suostumuksen perusteella Helsingin ortodoksisen seurakunnan neuvosto on 4.6.2008 pitämässään kokouksessa ilman lain edellyttämää kuulemista päättänyt irtisanoa kirkkoherran puolen vuoden irtisanomisajan jälkeen, ellei hän suostu jäämään eläkkeelle. Mitään yksilöityjä perusteluja päätökselle ei esitetty.

 

T√§ll√§ menettelyll√§ loukattiin el√§kei√§n saavuttaneen ty√∂ntekij√§n subjektiivista oikeutta p√§√§tt√§√§ itse el√§kkeelle j√§√§misen ajankohdasta 63 ‚Äď 68 ik√§vuoden v√§lill√§. T√§m√§ menettely merkitsi my√∂s sit√§, ett√§ tuossa vaiheessa jo l√§hes 67-vuotiaan kirkkoherran ei sallittu j√§√§d√§ el√§kkeelle v√§litt√∂m√§sti, kuten h√§n oli aikonut tehd√§, vaan h√§nelt√§ vaadittiin kuuden kuukauden irtisanomisaika.

 

Vuoden 2010 maaliskuussa rikospoliisi on lähettänyt asian syyteharkintaan. Poliisin ilmoituksen mukaan rikosnimikkeitä ovat olleet työturvallisuusrikos, työsyrjintä ja kunnianloukkaus. Rikoksista epäiltyjä metropoliitta Ambrosiuksen lisäksi ovat olleet useat Avoin seurakunta -ryhmittymään kuuluvat entiset tai nykyiset luottamushenkilöt, mm. Ritva Bly, Seppo Ketola, Eero Lahtinen, Jukka Arajärvi, Tarja Härkönen, Tarja Lehmuskoski ja Aino Nenola sekä arkkipiispan teologinen sihteeri, diakoni Jyrki Härkönen ja diakoni Heikki Kaski.

 

Poliisi teki esitutkinnan hyvässä yhteistyössä syyttäjän kanssa, mutta tutkinnan valmistuttua kävi ilmi, että kihlakunnansyyttäjän virastossa syyttäjää oli yllättäen vaihdettu. Nimetty uusi syyttäjä on myöntänyt tehneensä syyttämättäjättämispäätöksensä pelkästään epäiltyjen omien kertomusten perusteella perehtymättä ollenkaan työsuojeluviranomaisen ja poliisin selvityksiin.

 

Muutosharkintapäätöksessään apulaisvaltakunnansyyttäjä on huomauttanut useista kihlakunnansyyttäjän päätöksen puutteellisuuksista, mutta on kuitenkin vahvistanut syyttämättä jättämisen. Hän mm. katsoo, että painostamista eläkkeelle jäämiseen ei ole tapahtunut. Hänen mielestään siis esimerkiksi irtisanomisella uhkaaminen ei ole ollut painostamista. Asianomistajalla on toissijainen syyteoikeus.

 

Tätä prosessia on jossain määrin käsitelty julkisuudessa. Ortodoksisen kirkon piirissä ja erityisesti Helsingin seurakunnassa asiasta on tiedotettu hyvin yksipuolisesti ja harhaanjohtavasti. Näillä sivuilla julkaistaan työsuojelupiirin selvitykseen, poliisin esitutkintaan ja syyttäjän ratkaisuihin liittyviä asiakirjoja ja asian etenemistä koskevia lehtiartikkeleita.

 

Tähänastisissa selvityksissä on jäänyt varsin vähäiselle huomiolle se, miten suurta järkytystä ja hämmennystä Avoimen seurakunnan toimet ovat aiheuttaneet Helsingin seurakunnassa ja koko ortodoksisessa kirkossa. Lukuisat aktiiviseurakuntalaiset ovat protestoineet voimakkaasti ja monet ovat eronneet kirkosta tai muuten etääntyneet seurakunnallisesta elämästä.

 

Merkityksetöntä ei ole myöskään se, että Avoimen seurakunnan menettelyt ovat aiheuttaneet satojen tuhansien eurojen menetykset Helsingin ortodoksiselle seurakunnalle. Jo pelkästään rikoksista epäiltyjen luottamushenkilöiden omalla päätöksellään poliisikuulusteluja varten palkkaaman asianajajan palkkiot ovat olleet yli 164.000,00 euroa.

 

Aikaisemmin tätä sivustoa on päivitetty 2.6.2010, jolloin työsuhdearkisto-valikkoon on lisätty mm. poliisin suorittaman esitutkinnan loppulausunnot (rikoksista epäillyt, työsuojeluviranomainen ja asianomistaja), kihlakunnansyyttäjän syyttämättäjättämispäätökset sekä useiden juristien kannanottoihin pohjautuva kyseisten päätösten arviointi.

 

Syyskuussa 2010 työsuhdearkisto-valikkoa on päivitetty lisäämällä asiakirjoihin poliisin esitutkintapöytäkirja poliisikuulusteluineen, työsuojeluviranomaisen ja asianomistajan kantelut kihlakunnansyyttäjän syyttämättäjättämispäätöksistä, valtakunnansyyttäjän muutosharkintapäätös ja kyseisen päätöksen juridinen arviointi.

 

Joidenkin asiakirjojen kohdalla on tehty tarkennuksia 9.10.2010 ja 12.10. 2012 tehdyissä päivityksissä.

 

 










Uudenmaan Työsuojelupiirille

 

Asia: Ilmoitus epäillystä kirkkoherra Veikko Purmoseen kohdistuneesta häirinnästä, epäasiallisesta kohtelusta ja työpaikkakiusaamisesta Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa

 

Viitaten 5. kesäkuuta työsuojelutarkastajien kanssa käymääni keskusteluun ilmoitan seuraavassa Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran tehtävässä kokemastani henkisestä väkivallasta, joka on ilmennyt häirintänä, epäasiallisena kohteluna ja työpaikkakiusaamisena. Siihen on viimeisten lähes neljän vuoden kuluessa osallistunut Avoin seurakunta -nimeä käyttävä luottamushenkilöiden ryhmä ja kyseisen ryhmän kanssa läheisessä yhteistyössä toimineet henkilöt. Kiusaaminen on ollut järjestelmällistä ja poikkeuksellisen suurella ammattitaidolla toteutettua. Siksi sitä varsinkin ulkopuolisten on ollut vaikea tunnistaa, ymmärtää ja uskoa todeksi.

Olen näistä kiusaamistapauksista informoinut sekä seurakunnan työsuojeluorganisaatiota että neuvostoa, mutta missään vaiheessa minua ei ole suostuttu edes kuulemaan asian johdosta.

 

Yksilöityjä esimerkkitapauksia

Alkuvaiheessa keskityttiin l√§hinn√§ hallinnon ja talouden hoitoa koskeneiden syyt√∂sten esitt√§miseen. Vuoden 2004 lopusta ja erityisesti vuoden 2005 alusta lukien Avoin seurakunta ‚Äďryhm√§√§n kuuluvat luottamushenkil√∂t antoivat kirkkoherralle useita huomautuksia, jotka kuitenkin kirkollishallitus kumosi laittomina. Vuodesta 2005 alkaen aina vuoteen 2007 asti valtuusto j√§tti s√§√§nn√∂llisesti tili- ja vastuuvapauden my√∂nt√§m√§tt√§, vaikka tilintarkastajat eiv√§t olleet l√∂yt√§neet mit√§√§n huomauttamista, vaan p√§invastoin antoivat tunnustusta teht√§vien hyv√§st√§ hoidosta (liite 1)

Yhtenä huomautusten ja syytösten aiheena olivat Läyliäisten leirialueen talousrakennushanke ja Uspenskin katedraalin kupolien kunnostus- ja kultausprojekti. Näiden hankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa väitetyistä puutteista syytettiin kirkkoherraa, vaikka päätökset oli tehty luottamuselimissä ja vaikka luonnollisestikaan suurten rakennushankkeiden valvonta ei kuulu kirkkoherran tehtäväkuvaan (liite 2). Todettakoon, että Uspenskin katedraalin kupolien kultausprojektin johdosta seurakunta joutui markkinaoikeuteen, koska eräs luottamushenkilö antoi laittomasti kilpailevan tarjouksen jättäneelle voittanutta tarjousta koskeneita tietoja. Tässäkin väitetyistä puutteista syytettiin kirkkoherraa. Seurakunta kuitenkin selvisi oikeudenkäynnissä voittajana. Markkinaoikeuden mukaan hankkeen suunnittelu ja toteutus oli tapahtunut täysin laillisesti.

Kun kaikki annetut huomautukset oli kirkollishallitus kumonnut laittomina, Avoin seurakunta siirtyi henkilökohtaisten ominaisuuksien arvosteluun, panetteluun ja mustamaalaukseen. Kiusaamisen viimeisin vaihe käynnistyi huhtikuussa 2007, jolloin neuvosto palkkasi lakimiehen tutkimaan kirkkoherran tehtävien hoidossa mahdollisesti tapahtuneita virheitä ja laiminlyöntejä (liite 3). Vastaavasti myös kirkkoherra antoi lakimiehen tehtäväksi selvittää ja informoida neuvostoa häirinnästä, epäasiallisesta kohtelusta ja työpaikkakiusaamisesta, jonka kohteeksi hän katsoi usean vuoden aikana joutuneensa (liite 4).

Aluksi neuvosto n√§ytti suhtautuvan tilanteeseen asian vaatimalla vakavuudella pyyt√§en kuitenkin kiusaamisv√§itteille yksityiskohtaisempia perusteluja (liite 5). Ne esitettiin asianajaja Perovuon 17.8.2007 p√§iv√§tyss√§ kirjelm√§ss√§ ja sen liitteiss√§ (liite 6). Kirjelm√§ss√§ mm. osoitettiin, ett√§ kirkkoherra oli joutunut Avoin seurakunta ‚Äďryhm√§√§n kuuluvien luottamushenkil√∂iden nimittelyn, uhkailun Ja kiristyksen kohteeksi. H√§nen jopa v√§itettiin syyllistyneen virkarikokseen. Er√§√§n ty√∂ntekij√§n todettiin esitt√§neen kirkkoherraa vastaan per√§tt√∂mi√§ syyt√∂ksi√§, joita k√§siteltiin useissa neuvonpidoissa. Seurakunnan ty√∂suojeluorganisaatio ei kuitenkaan ryhtynyt mihink√§√§n toimenpiteisiin asianomaisen ty√∂ntekij√§n saattamiseksi vastuuseen per√§tt√∂mist√§ syyt√∂ksist√§√§n. Kokouksessaan 22.8.2007 neuvosto p√§√§tti, ett√§ se ei edes halua kuulla kirkkoherraa Perovuon kirjelm√§ss√§ esitettyjen kiusaamistapausten johdosta (liite 7).

Kuulemisen sijaan neuvosto päätti antaa kirkkoherralle varoituksen uhaten samalla työsuhteen päättämisellä. Varoitus perustui suurimmaksi osaksi neuvoston varapuheenjohtajan Ritva Blyn esittämiin yksilöimättömiin syytöksiin, joita ei ole missään vaiheessa edes yritetty näyttää toteen. Kirkkoherraa syytettiin mm. huutamisesta, nimittelystä, painostamisesta ja esteellisyyssäännösten huomioimattomuudesta. Nämä perättömät ja yksilöimättömät väitteet kirjattiin julkiseen pöytäkirjaan.

Kirkkoherran asianajaja Paul Perovuo teki neuvoston antamasta varoituksesta oikaisuvaatimuksen kirkollishallitukselle (liite 8). Neuvosto antoi oikaisuvaatimuksesta lausunnon 26.3.2008 (liite 9) ja kirkkoherran asianajaja Perovuo vastaselityksen 23.4.2008 (liite 10). Päätöksessään 9.5.2008 kirkollishallitus kumosi seurakunnanneuvoston antaman varoituksen laillisuusperusteella (liite 11).

V√§litt√∂m√§sti kumoamisp√§√§t√∂ksen j√§lkeen, ennen kuin kirkollishallituksen p√§√§t√∂s oli edes saavuttanut lainvoimaisuuden, er√§√§t Avoin seurakunta ‚Äďryhmittym√§√§n kuuluvat neuvoston j√§senet tekiv√§t ‚ÄĚkiireellisen neuvostoaloitteen‚ÄĚ, jossa vaadittiin varoitusasian k√§sittely√§ uudelleen (liite 12). Kokouksessaan 4.6.2008 metropoliitta Ambrosiuksen kirjallisen suostumuksen perusteella neuvosto p√§√§tti irtisanoa kirkkoherran 7.12.2008 lukien ja vapauttaa h√§net ty√∂ntekovelvoitteesta v√§litt√∂m√§sti (liite 13). Toiseksi vaihtoehdoksi annettiin vapaaehtoinen el√§kkeelle j√§√§minen 7.12. lukien ja ty√∂ntekovelvoitteesta vapauttaminen v√§litt√∂m√§sti.

Seuraavana päivänä pidetyssä sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon (liite 14). Jouduin allekirjoittamaan sopimuksen kiristyksen alaisena. Ellen olisi allekirjoittanut sopimusta, minut olisi irtisanottu välittömästi. Ennen allekirjoitusta kuitenkin ilmoitin, että en pitänyt välitöntä työntekovelvoitteesta vapauttamista perusteltuna.

Tällä menettelyllä loukattiin Suomen lain mukaan minulle kuuluvaa subjektiivista oikeutta eläkeiän saavutettuani itse päättää eläkkeelle siirtymisen ajankohdasta. Toinen osapuoli lisäksi rikkoi sopimusta ottamalla sähköpostin pois käytöstä jo 6.6.2008, siis ennen sovittua päivämäärää. Siitä johtuen useita tärkeitä sähköpostiviestejä on kadonnut.

Katson myös, että mitään laillisia perusteita sen enempää irtisanomisuhkaukselle kuin työntekovelvoitteesta vapauttamisellekaan ei ollut olemassa. Annettu varoitus oli kumottu laittomana ja minua ei lainsäädännön edellyttämällä tavalla ollut kuultu ennen irtisanomispäätöstä. Minulle ei myöskään annettu mahdollisuutta lainopillisen avustajan hankkimiseen sopimuksen allekirjoitustilaisuuteen.

Varatuomari Jaakko Paavelan tekemässä oikaisuvaatimuksessa liitteineen (liite 15) osoitetaan neuvoston tekemän päätöksen lainvastaisuus. Välitöntä työntekovelvoitteesta vapauttamista ja erityisesti sen toteuttamistapaa voidaan pitää törkeänä häirintänä, epäasiallisena kohteluna ja työpaikkakiusaamisena. Neuvoston päätöksen ainoa ymmärrettävä motiivi on voinut olla vain kirkkoherran julkinen häpäisy.

Paavelan oikaisuvaatimuksen liitteissä raportoidaan myös varapuheenjohtaja Blyn ja edellisellä kaudella valtuuston jäsenenä toimineen Jukka Arajärven menettelyistä, joita perustellusti voidaan pitää häirintänä ja työpaikkakiusaamisena. Vastoin seurakunnan hallintoa koskevia säännöksiä varapuheenjohtaja Bly toi asioita neuvoston käsittelyyn ohi puheenjohtajana toimivan kirkkoherran ja ilman, että puheenjohtajalle edes kerrottiin, mistä oli kysymys. Myös Arajärven julkisessa kokouksessa pöytäkirjaan sanelemaa kirkkoherran työsuhdetta ja terveydentilaa koskevaa lausuntoa ja sen jälkikäsittelyä on yksiselitteisesti pidettävä hyvin sopimattomana työntekijään kohdistettuna menettelynä.

 

Hiippakunnan piispan rooli

Kirkkoherran tehtävien hoidossa tekemiä virheitä ja laiminlyöntejä käsiteltiin metropoliitta Ambrosiuksen 22.5.2007 koolle kutsumassa neuvoston jäsenten kokouksessa, jossa varapuheenjohtaja Bly esitti kirkkoherraa vastaan lukuisia perättömiä ja yksilöimättömiä syytöksiä. Koin tilanteen eräänlaisena henkisenä lynkkauksena. Nauhoitetusta kokouksesta tehtyä muistiota minulle ei ole suostuttu antamaan, mutta viranomaisilla lienee mahdollisuus saada se käyttöönsä.

Kirkkoheralle annettu varoitus, irtisanomisuhkaus ja työntekovelvoitteesta vapauttaminen ortodoksista kirkkoa koskevan lainsäädännön mukaan ei ole ollut mahdollista ilman hiippakunnan piispan suostumusta. Siitä johtuen metropoliitta Ambrosius on alusta alkaen osallistunut päätöksen tekemiseen ja allekirjoittanut erottamispäätöksen.

Muutamia p√§ivi√§ ennen 12.6.2007 pidetty√§ neuvoston kokousta, jossa varoitusasia ensimm√§ist√§ kertaa oli esill√§, metropoliitta kutsui kirkkoherran keskusteluun, jossa h√§n ilmoitti annettavasta varoituksesta ja samalla tiedusteli, milloin aion j√§√§d√§ el√§kkeelle. Vastasin, ett√§ olin kaavaillut el√§kkeelle j√§√§mist√§ 1.10.alkaen t√§ytetty√§ni 66 vuotta, mutta mahdollinen varoitus pakostakin muuttaa suunnitelmia. Metropoliitta totesi, ett√§ mik√§li ilmoitan j√§√§v√§ni syksyll√§ el√§kkeelle, h√§n huolehtii siit√§, ett√§ varoitusta ei anneta. Niinp√§ 12.6. pidetyn neuvoston kokouksen p√∂yt√§kirjan mukaan h√§n oli ilmoittanut kokouksen puheenjohtajalle ja varapuheenjohtajalle, ett√§ varoitusasia tulee j√§tt√§√§ p√∂yd√§lle. Kun en siin√§ vaiheessa tehnytk√§√§n ilmoitusta el√§kkeelle j√§√§misest√§, h√§n ilmoitti 22.8.2007 pidetylle neuvoston kokoukselle, ett√§ ‚ÄĚvaroituksen antamiselle ei ole en√§√§ mit√§√§n esteit√§‚ÄĚ.

Neuvostossa 4.6.2008 tehty√§ erottamisp√§√§t√∂st√§ metropoliitta on perustellut ‚ÄĚty√∂yhteis√∂n oirehtimisella‚ÄĚ, koska kirkkoherra huutaa, nimittelee ja simputtaa (MTV:n uutiset 24.6.2008). Helsingin Sanomissa 21.7.2008 h√§n vahvistaa ‚ÄĚsyv√§n luottamuspulan kirkkoherran kykyyn ja taitoon johtaa seurakunnan toimintaa t√§ll√§ hetkell√§‚ÄĚ ja viittaa my√∂s kirkkoherran voimien heikkenemiseen teht√§vien hoitamiseen viime vuosina (liite 16). N√§it√§ v√§itteit√§√§n kirkkoherran kyvyist√§, taidoista ja terveydentilasta metropoliitta ei ole mitenk√§√§n perustellut tai yksil√∂inyt.

Muita kannanottoja ja keskustelua

Jaakko Paavelan tekemän oikaisuvaatimuksen lisäksi seurakunnan jäsenet ja muut tilanteesta huolestuneet ovat tehneet kirkollishallitukselle useita oikaisuvaatimuksia tai antaneet muuta palautetta. Huomiota on kiinnitetty mm. siihen, että kirkkoherra on sopimusta tehtäessä ollut painostuksen ja kiristyksen kohteena, neuvoston päätöksen täytäntöönpanoon on ryhdytty lainvastaisesti ennen oikaisuvaatimusosoituksessa olleen määräajan päättymistä, kirkkoherran sähköposti on otettu pois käytöstä jo ennen sovittua määräaikaa, mistä johtuen lukuisia tärkeitä sähköpostiviestejä on kadonnut, ja oikaisuvaatimusosoitus on otettu pois seurakunnan ilmoitustaululta ennen määräaikaa, eikä kaikille sitä pyytäneille ole annettu pöytäkirjanotetta oikaisuvaatimuksen tekemistä varten. Myös piispainkokouksen varoitusta kirkkoherran Tallinnan matkan johdosta on kritisoitu ja hämmästelty (liite 17).

Avoin seurakunta ‚Äďryhmittym√§√§n kuuluvat luottamushenkil√∂t ovat usein puuttuneet kirkkoherran ty√∂njohdollisiin teht√§viin, esitt√§neet per√§tt√∂mi√§ v√§itteit√§ ja aiheuttaneet kuohuntaa ty√∂yhteis√∂ss√§. Tyypillinen esimerkki t√§st√§ on Eero Lahtisen 3.3.2008 p√§iv√§tty useita per√§tt√∂mi√§ v√§itteit√§ sis√§lt√§v√§ valtuustoaloite ja sen aiheuttamat ty√∂ntekij√∂iden v√§liset ristiriidat (liite 18). Lahtisen aiheuttamaa polemiikkia voidaan pit√§√§ kirkkoherran ty√∂njohdollisten teht√§vien h√§irint√§n√§. Asiaa k√§siteltiin my√∂s papiston ja kanttoreiden kokouksessa, jossa tuli esille vain yksi v√§h√§inen toimitusten p√§√§llekk√§isyys: kahden per√§kk√§isen kasteen j√§lkeen pappi my√∂h√§styi toisen kasteen kahvitilaisuudesta.

Edellisell√§ kaudella valtuuston j√§senen√§ toiminut seurakunnan lehden Ortodoksiviestin vastaavan p√§√§toimittajan teht√§v√§st√§ vuonna 1998 neuvoston irtisanoma Jyrki H√§rk√∂nen on nettikirjoittelussaan esitt√§nyt useita per√§tt√∂mi√§ v√§itteit√§ ja kaunaisia tulkintoja kirkkoherran asemasta seurakunnan hallinnossa. H√§n mm. v√§itt√§√§ joidenkin luottamushenkil√∂iden kertoneen, ett√§ kirkkoherra ‚ÄĚtoimi moraalittomasti muokkaamalla kokousten p√∂yt√§kirjoja mielens√§ mukaan ja k√§ym√§ll√§ sanamuodoista kauppaa p√∂yt√§kirjan tarkistajien kanssa‚ÄĚ. T√§m√§ntapaisia v√§itteit√§ voidaan pit√§√§ t√∂rke√§n√§ kunnianloukkauksena (liite 19).

Avoin seurakunta ‚Äďryhm√§n tavoitteena on t√§ss√§ selvityksess√§ ja sen liitteiss√§ ilmenev√§ll√§ tavalla ollut h√§irit√§ hallintoa ja mit√§t√∂id√§ seurakunnan saavutuksia, erityisesti kirkkoherran tekem√§√§ ty√∂t√§ viimeisten kahden vuosikymmenen kuluessa. T√§m√§ n√§kyy selke√§sti my√∂s mm. Ortodoksiviesti-lehdess√§ ‚ÄĚseurakunnan menestystarinasta‚ÄĚ 2006 ‚Äď 2007 k√§ydyss√§ keskustelussa (liite 20).

Avoimen seurakunnan määrätietoisena pyrkimyksenä on ollut leimata kirkkoherra kykenemättömäksi, taitamattomaksi ja kelvottomaksi. Perusteellinen koulutus ja monipuolinen työkokemus hyvinkin vaativissa tehtävissä kuitenkin osoittavat, että minulla on ollut ammatillista pätevyyttä ja edellytykset hoitaa seurakunnan esimiehen tehtävää menestyksekkäästi (liite 21).

 

Edellä esitettyyn selvitykseen ja sen liitteisiin viitaten pyydän Uudenmaan Työsuojelupiiriä tutkimaan, onko kirkkoherran tehtävässä kokemissani häiriöissä ollut kysymys Suomen lainsäädännössä kriminalisoidusta häirinnästä, epäasiallisesta kohtelusta ja työpaikkakiusaamisesta. Erityisesti pyydän ottamaan kantaa siihen, ovatko oheen liitetyissä asiakirjoissa yksilöidyt menettelyt, mm. perättömien ja loukkaavien väitteiden esittäminen kokouksissa, julkisissa asiakirjoissa ja tiedotusvälineissä, virkarikoksesta syyttely, uhkailu, kiristäminen, nimittely, ammattitaidon vähättely, elämäntyön mitätöiminen, irtisanomisella uhkaaminen ja työntekovelvoitteesta vapauttaminen ilman laillisia perusteita hyväksyttäviä.

Mikäli häirintää, epäasiallista kohtelua tai työpaikkakiusaamista todetaan tapahtuneen, pyydän Uudenmaan Työsuojelupiiriä ryhtymään asian vaatimiin toimenpiteisiin.

Joka tapauksessa tässä selvityksessä todetut häiriöt ovat vakavalla tavalla horjuttaneet terveyttäni. Yksityiskohtaisen selvityksen terveydentilastani voinee antaa työterveyslääkäri Taina Juutinen (Diacor, Aleksin lääkäriasema, puh. 7750800).

Tarvittaessa olen valmis antamaan lisäselvitystä. Pyydän, että minua kuullaan myös suullisesti.

 

 

Helsingissä 7. elokuuta 2008

 

 

Rovasti Veikko Purmonen, TL, HuK

Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra

 

 

Liitteitä 21 kpl (yhteensä 258 sivua)

 

 

Uudenmaan Työsuojelupiirille

Asia: Vastaselitys Helsingin ortodoksisen seurakunnan seurakunnanneuvoston ja työsuojeluvaltuutetun selvitykseen Uudenmaan työsuojelupiirille kirkkoherra Veikko Purmosen 11.8.2008 lähettämän käsittelypyynnön (dnro 1234/81/2008) johdosta

Saatuani mahdollisuuden vastaselityksen antamiseen yllä mainitussa asiassa kunnioittaen esitän seuraavaa.

Selvityksessään neuvosto toteaa, että kirkkoherran esittämät väitteet ovat pääosin yksilöimättömiä. Vastoin tätä neuvoston kantaa totean, että käsittelypyynnössä ja sen liitteissä lukuisia häirinnäksi ja epäasialliseksi kohteluksi luokiteltavia tapauksia on perusteellisesti yksilöity. Kuten Uudenmaan työsuojelupiirin tarkastajan kanssa helmikuussa 2007 käydyssä keskustelussa alustavasti todettiin, näistä tapauksista ei kuitenkaan tuolloin tehty virallista käsittelypyyntöä, koska kirkkoherra ei halunnut asiaa julkisuuteen, vaan toivoi viimeiseen asti, että häirintä, epäasiallinen kohtelu ja kiusaaminen lopetettaisiin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Kesällä 2008 asia tuli varsin laajaan julkiseen keskusteluun lähinnä seurakunnan harjoittamasta epämääräisestä ja osin ristiriitaisesta tiedottamisesta johtuen. Tiedotusvälineet ryhtyivät selvittämään, mikä oli perusteena kirkkoherran välittömälle työntekovelvoitteesta vapauttamiselle.

 

Selvityksessään neuvosto katsoo, että valtuusto ja neuvosto ovat toimineet läpinäkyvästi, lakia, kirkkojärjestystä, muita säädöksiä ja hyvää hallintotapaa noudattaen. Käsittelypyyntö ja sen liitteet kuitenkin yksiselitteisesti osoittavat, että lukuisia laittomia menettelyjä on esiintynyt. Vuosien varrella kymmeniä kirkkoherraa vastaan tähdättyjä päätöksiä on valitusprosessien jälkeen kumottu tai valituksia ja kanteluita hylätty.

Neuvoston selvityksessä annetaan väärä kuva kirkkoherran työnjohdollisista tehtävistä ja asemasta työyhteisössä. Kirkkoherran suoria alaisia, joiden kanssa hän mm. käy kehityskeskustelut, on noin 30. Heidänkin kohdallaan kirkkojen vahtimestareiden osalta operatiivinen esimiesasema on delegoitu toimintakeskusten papeille ja kirkkojen isännöitsijöille. Kiinteistötoimessa, diakoniassa ja nuorisotyössä sekä taloustoimistossa on omat lähiesimiehensä. Kokonaisuutena ottaen ilmapiiri työyhteisössä on käsitykseni mukaan ollut varsin hyvä. Ongelmia on esiintynyt vain muutamien työntekijöiden kohdalla. Kirkkoherran työtä on vaikeuttanut lähinnä Avoimen seurakunnan harjoittama häirintä ja epäasiallinen kohtelu. Se on tietysti osaltaan vaikuttanut koko työyhteisön ilmapiiriin.

Päinvastoin kuin neuvoston selvityksessä väitetään, kirkkoherra ei ole käsiteltäviä asioita aiheettomasti viivytellyt, eikä päätöksiä ole jätetty toimeenpanematta. Entisenä pappisseminaarin kirkkohallinnon opettajana ja yli kaksi vuosikymmentä kirkkoherran tehtäviä hoitaneena olen erityisesti pyrkinyt huolehtimaan siitä, että hallintoa hoidetaan lakien, kirkkojärjestyksen ja muiden säännösten mukaisesti.

Neuvosto toteaa selvityksess√§√§n, ett√§ se ei voi p√§√§tt√§√§ asioista, joita kirkkoherra ei ole ottanut kokousten asialistalle. Todellisuudessa neuvosto hyv√§ksyy kokousten asialistat ja lis√§listat. Vakiintunut k√§yt√§nt√∂ viime vuosina on ollut nimenomaan se, ett√§ neuvoston kokousten lis√§listalle on j√§senten vaatimuksesta jouduttu ottamaan ‚ÄĚkiireellisin√§ aloitteina‚ÄĚ asioita, joita ei ole asianmukaisesti valmisteltu ja joihin j√§senill√§ ei ole ollut mahdollisuutta perehty√§.

 

Neuvosto v√§itt√§√§ selvityksess√§√§n, ett√§ ‚ÄĚkirkkoherra ei ole suostunut teht√§vien v√§hent√§miseen‚ÄĚ. T√§m√§n v√§itteen johdosta totean, ett√§ seurakuntalehden vastaavan p√§√§toimittajan teht√§v√§ ei ole mitenk√§√§n vaikuttanut kirkkoherran ty√∂m√§√§r√§√§n, koska k√§yt√§nn√∂n toimitusty√∂st√§ on huolehtinut p√§√§toiminen toimittaja. V√§ite siit√§, ett√§ kirkkoherra ei ole suostunut vahtimestareiden siirtoon pois alaisuudestaan, on paikkansa pit√§m√§t√∂n. Kuten edell√§ olen todennut, k√§yt√§nn√∂ss√§ operatiivinen esimiesvastuu on delegoitu toimintakeskusten papeille ja kirkkojen is√§nn√∂itsij√∂ille.

 

Työsuojelupiirin kysymyksiin antamissaan vastauksissa neuvosto antaa virheellisen kuvan nyt selvittelyn kohteena olevien kirkkoherraa koskevien asioiden käsittelystä. Kyseiset asiat eivät olleet esillä neuvostossa 9.5.2007, vaan vasta 12.6.2007, jolloin kirkkoherran toimien tutkimista ja jatkotoimista päättämistä koskeva asia metropoliitan toivomuksesta jätettiin pöydälle.

 

Hiippakunnan piispan koolle kutsumassa epävirallisessa kokouksessa 22.5.2007 käsiteltiin vain kirkkoherran toimien tutkimista ja jatkotoimista päättämistä. Asianajaja Paul Perovuon 24.4.2007 päivättyä kirjelmää kirkkoherraan kohdistuneesta epäasiallisesta kohtelusta ei käsitelty. Tämä on todennettavissa metropoliitan hallussa olevasta kokouksen nauhoituksesta ja sen perusteella tehdystä muistiosta.

 

Kuten työsuojelupiirille lähetetyssä käsittelypyynnössä on todettu, 12.6.2007 pidetyn neuvoston kokouksen jälkeen nyt selvittelyn kohteena olevat asiat olivat esillä 22.8.2007 pidetyssä neuvoston kokouksessa, jossa käsiteltiin myös asianajaja Paul Perovuon 17.8.2007 päivättyä uutta kirjelmää. Kokouksessa kirkkoherralle annettiin varoitus ja uhattiin työsuhteen päättämisellä. Samalla neuvosto päätti, että Perovuon kirjelmässä ja sen liitteissä yksilöityjen kiusaamistapausten johdosta se ei halunnut edes kuulla kirkkoherraa.

 

Kuten asianajaja Perovuon kirjelmässä todetaan, kirkkoherraan kohdistettu työpaikkakiusaaminen on ollut luottamuselinten tiedossa varsin varhaisessa vaiheessa. Jo 2.12.2005 kirkollishallitukselle lähettämässään valituskirjelmässä valtuuston ja neuvoston jäsen Timo Lepistö toi asian esille ja kirjoitti siitä uudelleen kirkollishallitukselle lähettämässään vastaselityksessä 10.4.2006. Tätä kautta asia on tullut sekä luottamuselinten että kirkkoherran esimiehen tietoon. Kiusaaminen on tullut sekä neuvoston että metropoliitan tietoon viimeistään 24.4.2007 päivätyn kirkkoherran asiamiehen Paul Perovuon kirjelmän perusteella.

 

Työsuojelupiirin kysymykseen epäasiallisen kohtelun ja kuormittumisen vaikutuksesta työntekijän terveyteen neuvosto vastaa, että mitään yksilöityä tietoa kirkkoherran terveydentilasta ei ole neuvostolle toimitettu. Tämän väitteen johdosta on todettava, että työnantajalle on toimitettu kaikki sairauslomiin liittyvät lääkärintodistukset, joista epäasiallisen kohtelun aiheuttama terveyden vaarantuminen on käynyt ilmi. Lisäksi sairauslomia koskevan asian käsittelyssä neuvostossa on yksiselitteisesti todettu, että kiusaaminen on vakavalla tavalla horjuttanut kirkkoherran terveyttä. Lääkäri on kieltänyt osallistumasta lukuisiin kokouksiin, joissa on käsitelty kirkkoherralle annettuun varoitukseen liittyvää asiaa (liite 1).

 

Neuvosto ei ole ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin kirkkoherran työkyvyn sekä työn terveellisyyden ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Kuten edellä on todettu, neuvosto päätti kokouksessaan 22.8.2007, että se ei halua edes kuulla kirkkoherraa Perovuon kirjelmässä yksilöityjen kiusaamistapausten johdosta. Kiusaaminen jatkui entistä intensiivisempänä huipentuen 4.6.2008 tehtyyn irtisanomispäätökseen ja välittömään työntekovelvoitteesta vapauttamiseen tai vaihtoehtoisesti vaatimukseen eläkkeelle jäämisestä kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua ja välittömän työntekovelvoitteesta vapauttamisen hyväksymisestä. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun kirkollishallitus oli laillisuusperusteella kumonnut 22.8.2007 annetun varoituksen. Kirkkoherraa ei kuultu ennen irtisanomispäätöstä eikä hänelle annettu mahdollisuutta lainopillisen avustajan hankkimiseen.

Eläkkeelle jääminen on perustunut omaan suostumukseen. Olin jo päättänyt jäädä eläkkeelle syksyllä 2008. Sen sijaan välittömän työntekovelvoitteesta vapauttamisen hyväksyminen on tapahtunut painostuksen ja suoranaisen kiristyksen seurauksena. Minut oli päätetty irtisanoa, ellen ilmoita jääväni eläkkeelle kuuden kuukauden irtisanomisajan jälkeen ja ellen hyväksy välitöntä työntekovelvoitteesta vapauttamista.

 

Käsitykseni mukaan neuvosto on menetellyt lainvastaisesti, kun se on ilman laillisia irtisanomisperusteita ja asianomaista kuulematta tehnyt irtisanomispäätöksen ja kun se on jo lähes neljä vuotta yli säädetyn eläkeiän palvelleelta edellyttänyt kuuden kuukauden irtisanomisaikaa. Kirkkoherran ei sallittu jäädä eläkkeelle syksyllä 2008, kuten hän oli aikonut tehdä, vaan hänen edellytettiin jatkavan työsuhdetta 6.12.2008 asti. Samalla hänet kuitenkin vaadittiin irtisanomisen uhalla suostumaan välittömään työntekovelvoitteesta vapauttamiseen.

Käsitykseni mukaan tällaisen menettelyn ainoa ymmärrettävä motiivi on voinut olla vain kirkkoherran julkinen häpäisy.

 

Neuvoston selvityksessä toistetaan kirkkoherraa vastaan samoja syytöksiä, joita on esitetty varoituksen ja erottamispäätöksen yhteydessä. Käsitykseni mukaan nämä yksilöimättömät syytökset tulee jättää huomioon ottamatta. Selvityksen asiakirjaliitteet eivät ainakaan mitenkään olennaisesti liity nyt käsiteltävinä oleviin kysymyksiin, vaan kuvaavat ainoastaan kiusaamistapausten taustoja.

 

Seurakunnan työsuojeluvaltuutetun Juha Lampisen antaman selvityksen johdosta totean, että vuonna 2007 en tehnyt virallista ilmoitusta häirinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta, koska en halunnut asian menevän julkisuuteen. Tilanne muuttui ratkaisevasti neuvoston 4.6.2008 tekemän päätöksen jälkeen. Asian julkinen käsittely ei tuolloin enää ollut vältettävissä. Joka tapauksessa työsuojeluorganisaation osuus koko prosessissa on ollut täysin marginaalinen.

 

Alkuperäisessä käsittelypyynnössä ja sen liitteissä sekä edellä esitettyihin perusteisiin vedoten pyydän Uudenmaan työsuojelupiiriä tutkimaan, onko Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran tehtävässä kokemissani häiriöissä ollut kysymys suomalaisessa lainsäädännössä kriminalisoidusta häirinnästä, epäasiallisesta kohtelusta ja työpaikkakiusaamisesta. Erityisesti pyydän käsittelypyynnössäni esitettyjen asioiden lisäksi ottamaan kantaa siihen, ovatko irtisanomispäätös ja välitön työntekovelvoitteesta vapauttaminen ilman laillisia ja yksilöityjä perusteita ja asianomaista kuulematta hyväksyttäviä ja onko kuuden kuukauden irtisanomisajan vaatiminen eläkeiän saavuttaneelta työntekijältä lainmukaista. Mikäli häirintää, epäasiallista kohtelua ja työpaikkakiusaamista todetaan tapahtuneen, pyydän Uudenmaan työsuojelupiiriä ryhtymään asian vaatimiin toimenpiteisiin.

 

Tarvittaessa olen valmis antamaan lisäselvitystä ja vastaamaan kysymyksiin joko kirjallisesti tai suullisesti.

 

Helsingissä 7. marraskuuta 2008

 

Veikko Purmonen

Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra

 

Unioninkatu 39 B 23, 00170 Helsinki, puh.0405920684

 

 

 

Liitteenä kirkkoherran sairauslomaa 12.- 13.12.2007 koskevia asiakirjoja (8 s)


Uudenmaan Työsuojelupiirille

Asia: Vastaselitys Helsingin ortodoksisen seurakunnan seurakunnanneuvoston antamaan lausuntoon Uudenmaan työsuojelupiirin 18.12.2008 päivätystä työsuojelukertomuksesta nro 08/6143, diaarinumero 1234/81/2008

 

Saatuani mahdollisuuden perehtyä edellä mainittuun Helsingin ortodoksisen seurakunnan seurakunnanneuvoston antamaan lausuntoon katson velvollisuudekseni esittää seuraavia asiavirheiden oikaisuja ja täsmentäviä huomautuksia.

Vastoin neuvoston kantaa totean, että 7. elokuuta 2008 työsuojelupiirille tekemässäni epäasiallista kohtelua koskevassa käsittelypyynnössä esille tuomissani häiriöissä ei ole ollut kysymys pelkästään hallintokulttuurista, näkemyseroista tai subjektiivisesta kokemuksesta, vaan yksilöidyistä ja asiakirjaliitteissä toteennäytetyistä häirintätapauksista. Sen sijaan neuvoston 22.8.2007 antamaan varoitukseen ja 4.6.2008 tehtyyn irtisanomispäätökseen sisältyneet väitteet ovat suurimmaksi osaksi yksilöimättömiä syytöksiä, joita ei ole missään vaiheessa edes yritetty näyttää toteen. Kirkollishallituksen vuonna 2006 tekemien ratkaisujen uudelleenkäsittely ei ole kuulunut neuvoston toimivaltaan.

Neuvosto väittää lausunnossaan, että vastoin kirkkoherran tekemää ilmoitusta 22.8.2007 annetun varoituksen lisäksi hänelle on annettu vain yksi huomautus. Asiakirjat kuitenkin osoittavat, että jo pelkästään valtuuston 2.11. ja 9.11.2005 pidettyjen kokousten pöytäkirjoihin on kirjattu lukuisia kirkkoherralle annettuja huomautuksia, jotka kirkollishallitus on sittemmin kumonnut laittomina (liite 1).

Asiakirjat osoittavat myös, että myöhemmin on lakimiehen avustuksella etsitty kirkkoherran tekemiä virheitä ja mahdollisia laiminlyöntejä, jotta uusia varoituksia tai huomautuksia olisi voitu antaa. Tyypillinen esimerkki tällaisesta toimintatavasta on 16.1.2008 pidetyn neuvoston kokouksen pöytäkirjaan merkitty kannanotto, jonka mukaan kirkkoherra on toiminut hyvän hallintotavan ja kirkkokuntaa koskevien säännösten vastaisesti. Kirkollishallitus on kuitenkin 16.9.2008 antamassaan päätöksessä kumonnut edellä mainitun kannanoton, joten varsinaista huomautusta tai varoitusta ei ole voitu antaa (liite 2).

Neuvosto paheksuu lausunnossaan sitä, että käsittelypyynnössäni viitataan nimeltä mainittuihin luottamushenkilöihin. Tämän johdosta totean, että asiakirjojen mukaan nimenomaan tietyt luottamuselinten jäsenet ovat esittäneet syytöksiä tai päätösesityksiin sisältyneitä perättömiä väitteitä, joita ei ole mitenkään yksilöity tai näytetty toteen.

Työyhteisön hyvinvointiselvitysten johdosta totean, että niissä ei ole osoitettu nimenomaan kirkkoherran olevan vastuussa työntekijöiden hyvinvointiin ja viihtyvyyteen liittyvistä ongelmista. Vain yksi työntekijä on syyttänyt kirkkoherraa epäasiallisesta kohtelusta, mutta kun asiaa useissa eri neuvonpidoissa selviteltiin, voitiin vain todeta, että työntekijä oli esittänyt perättömiä väitteitä. Asioiden käsittelyn viivyttelyä koskevien väitteiden johdosta totean, että esimerkiksi viimeisin Diacorin tekemä selvitys tuotiin neuvoston käsittelyyn välittömästi sen jälkeen, kun selvityksen tekijä oli esitellyt sen kirkkoherralle ja kun oli löydetty sopiva ajankohta neuvostolle suoritettavaa raportin esittelyä varten.

Neuvosto toteaa lausunnossaan, että asianajaja Perovuon 24.4.2007 päivättyä ilmoitusta kirkkoherraan kohdistuneesta työpaikkakiusaamisesta ei ole diaarioitu, joten sen voidaan katsoa tulleen neuvoston tietoon vasta kesäkuussa 2007. Tämän johdosta totean, että Perovuon kirjelmä lähetettiin neuvoston jäsenille välittömästi sen saavuttua ja käsiteltiin alustavasti 9.5.2007 pidetyssä neuvoston kokouksessa §:n 21 kohdalla. Tuolloin asia jätettiin pöydälle seuraavassa neuvoston kokouksessa käsiteltäväksi (liite 3).

Kokouksessaan 22.8.2007 neuvosto antoi kirkkoherralle varoituksen, jonka perusteina k√§ytettiin varapuheenjohtajan esitt√§mi√§ yksil√∂im√§tt√∂mi√§ v√§itteit√§. Samassa kokouksessa my√∂s p√§√§tettiin, ett√§ neuvosto ei katsonut tarpeelliseksi kuulla kirkkoherraa 17.8.2007 p√§iv√§tyss√§ asianajaja Perovuon kirjelm√§ss√§ yksil√∂ityjen kiusaamistapausten johdosta. P√§√§t√∂ksess√§√§n neuvosto totesi, ett√§ mik√§li asianomistaja edelleen kokee tulleensa kiusatuksi, ‚ÄĚon asianomistajan viet√§v√§ asia ty√∂suojelupiirin k√§sitelt√§v√§ksi‚ÄĚ. Kuulemisasiaan ei en√§√§ my√∂hemmin palattu. Vastoin neuvoston lausunnossa esitetty√§ v√§itett√§ totean, ett√§ esimerkiksi neuvoston kokouksessa 19.4.2008 asiaa ei k√§sitelty (liite 4).

Seurakuntaan saapuvien kirjeiden diaariointiin liittyen totean, että kaikki viralliset asiakirjat olen pyytänyt merkitsemään diaarioon, mutta kaikissa tapauksissa en ole kyennyt valvomaan, että näin aina käytännössä tapahtuu. Työsuojelutarkastusten raportit on kirkkoherran lisäksi lähetetty myös mm. työsuojelupäällikölle ja työsuojeluvaltuutetulle. Olen ymmärtänyt, että mikäli neuvoston ratkaisua edellyttäviä ongelmia on esiintynyt, ne on lähetetty neuvoston käsittelyyn. Missään tapauksessa raportteja ei ole tarkoituksellisesti salattu.

Päätösten toimeenpanon kohdalla käytäntönä on ollut, että kaikki päätökset lähetetään asianomaisen viranomaisen, toimielimen tai työntekijän toimeenpantavaksi. Valtuuston ja neuvoston päätösten osalta pöytäkirjanotteiden lähettämisestä on huolehtinut kirkkoherran sihteeri.

 

Lopuksi totean, että lainsäädäntömme mukaan kirkkoherra johtaa seurakunnan hallintoa ja taloutta ja valvoo siten myös hallinnon lainmukaisuutta. Entisenä pappisseminaarin kanonisen oikeuden ja kirkkohallinnon opettajana ja yli kaksi vuosikymmentä kirkkoherran tehtävässä toimineena katson jossain määrin tuntevani seurakunnan hallintoon liittyviä asioita. Joka tapauksessa tavoitteena on aina ollut se, että hallintoa hoidetaan lakien, asetusten, kirkkojärjestyksen ja muiden säännösten mukaisesti.

 

Helsingissä 2. helmikuuta 2009

 

Veikko Purmonen

Helsingin ortodoksisen seurakunnan eläkkeellä oleva kirkkoherra

Unioninkatu 39 B 23, 00170 Helsinki

GSM 0405920684

This e-mail address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it

 

Liitteet

 

 

  1. Otteet 2.11. ja 9.11.2005 pidettyjen valtuuston kokousten pöytäkirjoista (2.11.§ 4 ja 9.11.§ 5) ja valtuuston antamia huomautuksia koskevat kirkollishallituksen tekemät kumoamispäätökset (22 s)

  2. Jukka Arajärven 12.12.2007 pidetyn valtuuston kokouksen pöytäkirjaan saneleman lausuman käsittely ja kirkollishallituksen kumoamispäätös (17 s)

  3. Ote 9.5.2007 pidetyn neuvoston kokouksen pöytäkirjasta (§ 21) (2 s)

  4. Neuvoston 19.4.2008 pidetyn kokouksen pöytäkirja (7 s)



Uudenmaan Työsuojelupiirille

Asia: Vastine Helsingin ortodoksisen seurakunnan selvitykseen haitallisen häirinnän ja epäasiallisen kohtelun tunnistamiseksi ja hallitsemiseksi tehdyistä toimenpiteistä. Seurakunnan vastaus (liite 1)työsuojelupiirin lähettämään tarkastuskertomukseen nro 08/6143, 18.12.08

 

Saatuani mahdollisuuden perehtyä edellä mainittuun selvitykseen katson velvollisuudekseni tehdä seuraavia asiavirheiden oikaisuja ja täsmentäviä huomautuksia.

Selvityksessä väitetään, että häirintää ja epäasiallista kohtelua koskevan 22.1.2007 laaditun ohjeen jakamista työntekijöille silloinen kirkkoherra ei katsonut tarpeelliseksi. Tämän väitteen johdosta totean, että kyseisen ohjeen ovat minulle lähettäneet hallintopäällikkö ja työsuojelupäällikkö. Olen katsonut, että sen jakaminen myös muille työntekijöille on ollut heidän tehtävänsä. Pyydettäessä olisin kyllä ollut valmis kyseisen ohjeen allekirjoittamaan.

Selvityksess√§ todetaan, ett√§ ‚ÄĚongelmalliseksi on seurakunnassa todettu ne h√§irinn√§n ja ep√§asiallisen kohtelun tapaukset, joissa kohteluun ep√§ill√§√§n syyllistyneen kirkkoherran, koska neuvoston k√§sitelt√§v√§ksi tulevista asioista p√§√§tt√§√§ kirkkoherra‚ÄĚ. T√§m√§n v√§itteen johdosta totean, ett√§ neuvoston k√§sitelt√§viksi otettavista asioista ei p√§√§t√§ yksin kirkkoherra. Kokousten asialistat ja lis√§listat hyv√§ksyy neuvosto. Tiedossani ei ole yht√§√§n neuvostolle l√§hetetty√§ kirkkoherraa koskevaa asiaa, joka olisi j√§√§nyt k√§sittelem√§tt√§.

Selvityksess√§ v√§itet√§√§n, ett√§ ‚ÄĚongelmalliseksi on seurakunnassa todettu ne tilanteet, joissa kuormituksen kohteena on kirkkoherra, koska h√§nt√§ koskevat ty√∂terveyshuollon tiedot toimitetaan lains√§√§d√§nt√∂mme mukaan hiippakunnan piispalle, ei neuvostolle‚ÄĚ. T√§m√§ v√§ite on virheellinen. Kirkkoherraa samoin kuin kaikkia muitakin pappeja koskevat ty√∂terveyshuollon tiedot, mm. sairauslomia koskevat l√§√§k√§rintodistukset, toimitetaan sek√§ piispalle ett√§ ty√∂nantajalle, jonka puhevaltaa neuvosto k√§ytt√§√§.

Selvityksess√§ mainitaan, ett√§ ‚ÄĚyhteistoimintaa varten seurakuntaan perustettiin ty√∂ymp√§rist√∂toimikunta syksyll√§ 2008‚ÄĚ. Todellisuudessa ty√∂ymp√§rist√∂toimikunta on toiminut jo useita vuosia, alkuvaiheessa kyll√§kin ty√∂suojelutoimikunnan nimell√§.

Helsingissä 12. maaliskuuta 2009

 

Veikko Purmonen

Helsingin ortodoksisen seurakunnan emerituskirkkoherra

Unioninkatu 39 B 23, 00170 Helsinki, puh.040 5920 684


 

 

Esitutkintapöytäkirja

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

 

 

Loppulausunnot

Rikoksista epäiltyjen loppulausunto

Työsuojeluviranomaisen loppulausunto

Asianomistajan loppulausunto

 

Syyttämättäjättämispäätökset

Kihlakunnansyyttäjän syyttämättäjättämispäätösten arviointia

Kihlakunnansyytäjä Antti Simola on Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran Veikko Purmosen työsuhteen päättämistä ja sitä edeltäviä tapahtumia selvitellessään ollut vaikean tehtävän edessä. Hänellä ei ole tiukasta aikataulusta johtuen ollut mahdollisuutta paneutua riittävän perusteellisesti ja objektiivisesti poliisin yli 800 sivua käsittävään esitutkintapöytäkirjaan. Hän on tullut päinvastaiseen lopputulokseen kuin Uudenmaan työsuojelupiiri ja Helsingin rikospoliisi, jotka ovat epäilleet lukuisia henkilöitä työturvallisuusrikoksesta, työsyrjinnästä ja kunnianloukkauksesta. Hän on päättänyt jättää esitetyt syytteet nostamatta.

Kun syytt√§m√§tt√§j√§tt√§misp√§√§t√∂ksi√§ tarkastellaan kriittisesti, voidaan todeta, ett√§ syytt√§j√§ on poiminut p√§√§t√∂ksiins√§ irrallisia, paikkansapit√§m√§tt√∂mi√§ ja asiakokonaisuuteen kuulumattomia sek√§ rikostunnusmerkist√∂jen kannalta ep√§relevantteja seikkoja vastaajien kertomuksista. H√§n on tehnyt ‚ÄĚei n√§ytt√∂√§ tai todenn√§k√∂isi√§ syit√§‚ÄĚ ‚Äďperusteisia syytt√§m√§tt√§j√§tt√§misp√§√§t√∂ksi√§ sen mukaan, miten rikoksista ep√§ilty on itse arvioinut omaa syyllisyytt√§√§n.

Kaikki epäillyt ovat kiistäneet syyllistyneensä mihinkään rikokseen. Esitutkintapöytäkirjaan sisältyvät asiakirjat ja lukuisten todistajien lausunnot kuitenkin osoittavat, että epäillyistä rikoksista on poikkeuksellisen vahvaa näyttöä.

Työturvallisuusrikos

Päinvastoin kuin syyttäjä, työsuojelupiiri ja poliisi ovat tulleet siihen tulokseen, että Purmosen kohtelu työyhteisössä täyttää työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistön. Työnantajaa on useita

kertoja pyydetty puuttuman todettuihin epäkohtiin, mutta se ei ole edes halunnut kuulla kirkkoherraa (mm. neuvoston kokoukset 12.6. ja 22.8.2007). Terveyden vaarantuminen ja asteittainen horjuminen käyvät ilmi tutkintapöytäkirjan liitteenä olevasta työterveyslääkärin todistuksesta. Kaikki kyseisessä todistuksessa mainitut sairauslomat ja niiden perusteet on asianmukaisesti toimitettu työnantajalle tiedoksi.

Työsyrjintä

Työsuojelupiiri ja poliisi ovat yhtä mieltä siitä, että Purmosen työsuhteen päättämisessä on kysymys rikoslain 47 luvun 3 §:n 1. ja 2. momentissa tarkoitetusta työsyrjintärikoksesta iän perusteella. Sekä asiakirjat että lukuisat todistajalausunnot osoittavat, että kirkkoherra Purmosta jo usean vuoden ajan

painostettiin jäämään eläkkeelle. Näin tapahtui myös 4.6.2008 pidetyssä neuvoston kokouksessa, jossa metropoliitan suostumuksella ilman lain vaatimaa kuulemista työsopimussuhteisessa toimessa olevan kirkkoherran työntekovelvoite päätettiin välittömästi ja häntä vaadittiin irtisanomisen uhalla jäämään eläkkeelle 7.12.2008.

T√§ll√§ menettelyll√§ loukattiin ty√∂ntekij√§n subjektiivista oikeutta p√§√§tt√§√§ itse el√§kkeelle j√§√§misen ajankohdasta 63 ‚Äď 68 ik√§vuoden v√§lill√§. T√§m√§ menettely merkitsi my√∂s sit√§, ett√§ el√§kei√§n jo vuosia aikaisemmin saavuttaneen kirkkoherran ei sallittu j√§√§d√§ el√§kkeelle v√§litt√∂m√§sti, vaan h√§nelt√§ vaadittiin kuuden kuukauden irtisanomisaika. Samalla h√§net kuitenkin vapautettiin ty√∂ntekovelvoitteesta v√§litt√∂m√§sti.

Eläkkeelle pakottamista työnantajan määräämänä ajankohtana voidaan pitää myös ihmisoikeusloukkauksena. Se on Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimuksen orjuuden ja pakkotyön kieltoa koskevan 4 artiklan vastainen menettely. Eurooppalaisessa oikeuskäytännössä on runsaasti ennakkotapauksia siitä, että pakkotyö ja pakkoeläke rinnastetaan.

Laittoman ty√∂ntekovelvoitteesta vapauttamisen oikeutusta syytt√§j√§ perustelee toteamalla, ett√§ se on ollut ‚ÄĚv√§ltt√§m√§t√∂n toimi seurakunnan hallinnollisen toimintakyvyn s√§ilytt√§miseksi, eik√§ sis√§ll√§ kirkkoherraan kohdistuvaa syrjint√§√§‚ÄĚ. Vuosikymmeni√§ seurakunnan ja koko kirkon lukuisissa hallintoelimiss√§ sek√§ Suomessa ett√§ muualla maailmassa menestyksekk√§√§sti toimineen ty√∂ntekij√§n leimaaminen edell√§ kuvatulla tavalla on perusteetonta ja aivan ilmeisesti syytt√§j√§lle v√§litettyyn panetteluun pohjautuvaa. Jos ty√∂rauhaongelmia luottamuselimiss√§ on ollut, ne eiv√§t ole olleet kirkkoherran aiheuttamia. T√§m√§ on viel√§kin todennettavissa muun muassa kokouksista tehdyist√§ nauhoituksista.

Merkillepantavaa on, että syyttäjä ei ota ollenkaan kantaa siihen, onko Purmosen työsuhteen päättäminen, erityisesti työntekovelvoitteesta vapauttaminen ja eläkkeelle pakottaminen työnantajan määräämänä ajankohtana tapahtunut lainmukaisesti.

Kunnianloukkaus

Vastoin poliisin näkemystä syyttäjä katsoo rikoslain 24 luvun 9 §:n 2 momenttiin nojautuen, että kunnianloukkauksia ei ole tapahtunut. Sekä Jyrki Härkösen ja Eero Lahtisen että Ritva Blyn kohdalla on kysymys rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentissa tarkoitetusta valheellisen tiedon tai vihjauksen esittämisestä siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle

taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa.

Kirkkoherra Purmosen mielestä näissä tapauksissa itse asiassa on kyse 10 §:n tarkoittamasta törkeästä kunnianloukkauksesta, koska rikos on tehty joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville (mm. siis kotisivujen tai julkisten pöytäkirjojen välityksellä).

Todettakoon, että Ritva Bly on esittänyt yksilöimättömiä ja perättömiä väitteitä 9.5.2007 päivätyssä syytekirjelmässä, 23.5.2007 pidetyssä metropoliitan koollekutsumassa neuvoston jäsenten kokouksessa, 12.6. ja 22.8.2007 sekä 4.6.2008 pidetyissä neuvoston kokouksissa. Luottamusmiesasema ei oikeuta valheellisten tietojen levittämiseen.

Syyteharkinnan asiatietojen virheellisyyksistä

Usean syyttämättäjättämispäätöksen kohdalla väitetään, että kirkkoherra on nimennyt kiusaamisesta syytettävät henkilöt. Näin ei ole tapahtunut, vaan kirkkoherra on yksinomaan tehnyt työsuojelupiirille selvityspyynnön. Työsuojelupiiri ja omalta osaltaan poliisi ovat nimenneet rikoksista epäillyt henkilöt ja määritelleet rikosnimikkeet.

Useassa p√§√§t√∂ksess√§√§n syytt√§j√§ viittaa 23.5.2008 tehtyyn ‚ÄĚvaraink√§ytt√∂√∂n liittyv√§n varoituksen sis√§lt√§neeseen seurakunnanneuvoston aloitteeseen‚ÄĚ. T√§llaista aloitetta ei ole koskaan tehty. Kysymyksess√§ oli aloite, jonka otsikkona on ‚ÄĚNeuvoston 22.8.2007 kirkkoherralle antama varoitus

ja mahdollisista jatkotoimista p√§√§tt√§minen‚ÄĚ. T√§ll√§ aloitteella ei ole ollut mit√§√§n tekemist√§ varaink√§yt√∂n kanssa.

Heikki Kasken syyttämättäjättämispäätöstä syyttäjä perustelee mm. sillä, että Purmonen nimeää hänet kiusaajaksi 9.11.2005 tehdyn varainkäyttöön liittyvän seurakunnanneuvoston aloitteen johdosta. Syyttäjä katsoo, että luottamushenkilöllä on ollut tähän laillinen luottamusmiesasemaan liittyvä oikeusperusta.

Edell√§ olevan johdosta on oikaisuna todettava, ett√§ syytt√§j√§n tarkoittamassa asiassa ei ollut kysymys ‚ÄĚvaraink√§ytt√∂√∂n liittyv√§st√§ seurakunnanneuvoston aloitteesta‚ÄĚ, vaan valtuustossa ehdotetusta leirialueen rakennushankkeen budjetointiin liittyneest√§ kirkkoherralle annetusta huomautuksesta, jonka kirkollishallitus my√∂hemmin kumosi sill√§ perusteella, ett√§ valtuuston j√§senill√§ ei ole ollut luottamusmiesasemaan perustuvaa oikeutta huomautusten antamiseen kirkkoherralle.

Seurakunnan taloushallinnon ohjesäännön mukaan kiinteistötoimen budjetti- ja lisäbudjettiesityksistä sekä rakennustöiden valvonnasta vastaa kiinteistölautakunta, ei kirkkoherra.

Jyrki Härköstä koskevassa päätöksessään syyttäjä vetoaa Tarja Lehmuskosken antamaan todistajalausuntoon, jonka mukaan Härkönen ei nimitellyt kirkkoherraa valehtelijaksi, vaan syytti häntä valehtelusta. Todettakoon, että Lehmuskoski ei ollut poliisikuulustelussa todistajana, vaan rikoksista epäiltynä.

 

Asianomistajan kantelu valtakunnansyyttäjälle
Työsuojeluviranomaisen kantelu valtakunnansyyttäjälle

Valtakunnansyyttäjän muutosharkintapäätös


Valtakunnansyyttäjän muutosharkintapäätöksen arviointia

 

Valtakunnansyyttäjänvirasto on ollut vaativan tehtävän edessä käsitellessään asianajaja Paul Perovuon laatimaa kirkkoherra Veikko Purmosen muutosharkintapyyntöä koskien kihlakunnansyyttäjä Antti Simolan syyttämättäjättämispäätöksiä nro 10/1028, 1029, 1020, 1032, 1033, 1035, 1036, 1042 - 1049. Purmonen on katsonut, että syyttämättäjättämispäätökset on perusteltu riittämättömästi ja ratkaisut on tehty virheellisin perustein.

 

Simolan syyttämättäjättämispäätöksistä on kannellut myös alkuperäisen rikosilmoituksen tehnyt Etelä-Suomen aluehallintokeskuksen työsuojelun vastuualue (aikaisempi Uudenmaan työsuojelupiiri). Myös em. työsuojeluviranomainen katsoo, että kihlakunnansyytäjän syyttämättäjättämispäätökset ovat puutteelliset ja virheelliset.

 

Valtakunnansyyttäjä on kihlakunnansyyttäjää perusteellisemmin paneutunut selvittelyn kohteina olleisiin rikosepäilyihin. Hän on mm. kritisoinut kihlakunnansyyttäjää siitä, että tämän tekemässä ratkaisussa ei ole otettu huomioon työsuojeluviranomaisen asiassa antamaa loppulausuntoa. Valtakunnansyyttäjältäkin on kuitenkin jäänyt huomaamatta, että Antti Simola ei päätöksessään ole edes maininnut työsuojeluviranomaisen muutakaan selvitystyötä, vaan on antanut ymmärtää, että rikosilmoitukset on tehnyt kirkkoherra Purmonen.

 

Valtakunnansyytt√§j√§lle antamassaan selvityksess√§ Simola toteaa, ett√§ h√§n ei ole ottanut ratkaisunsa perusteeksi sit√§, mit√§ ‚ÄĚty√∂suojeluviranomainen on esitt√§nyt, vaan sen, mit√§ asianosaiset ovat lausuneet‚ÄĚ. Rikoksista ep√§iltyjen omien lausuntojen perusteella Simola on arvioinut, ett√§ ‚ÄĚmit√§√§n terveydellist√§ haittaa tai vaaraa aiheuttavaa tai muuta ep√§asiallista kohtelua tai ty√∂syrjint√§√§ ei ole tapahtunut‚ÄĚ.

 

Kihlakunnansyyttäjän suorittaman syyteharkinnan puutteellisuuksista ja virheellisistä perusteluista johtuen valtakunnansyyttäjä on katsonut aiheelliseksi tutkia uudelleen selvityksen alaisina olleisiin rikosepäilyihin liittyvää materiaalia, jota on yhteensä noin tuhat sivua. On tietysti ymmärrettävää, että valtakunnansyyttäjäkään ei ole voinut kovin perusteellisesti kaikkiin asiakirjoihin perehtyä.

Valtakunnansyyttäjäkin on johtopäätöksiä tehdessään kihlakunnansyyttäjän tavoin nojautunut pääasiassa rikoksista epäiltyjen henkilöiden kannanottoihin. Hän ei varsinaisesti pyri asia-argumentein kumoamaan työsuojeluviranomaisen esittämiä rikosepäilyjä, jotka perustuvat asiakirjoihin ja vahvoihin todistajalausuntoihin.

 

Hän ei esimerkiksi näytä ollenkaan tutustuneen kirkkoherra Purmosen työsuojelupiirille lähettämään alkuperäiseen ilmoitukseen ja sen liitteisiin, seurakuntalaisten lähettämiin kannanottoihin, asianomistajan loppulausuntoon, työterveyslaitoksen psykiatrin ja psykologin lausuntoon ja työterveyslääkärin antamaan lääkärintodistukseen.

 

Rikoksista epäiltyjen ja heidän tukijoidensa kannanottoihin perustuva valtakunnansyyttäjän ratkaisu on yhtäpitävä kihlakunnansyyttäjän syyttämättäjättämispäätösten kanssa. Vain juridinen argumentointi on jossain määrin valistuneempaa. Päätöksen perustelut ovat edelleen puutteellisia ja osin virheellisiä. Muutosharkintapäätöksessään syyttäjä pyrkii osoittamaan, että syntyneistä häiriöistä on ollut vastuussa kirkkoherra, eivät luottamushenkilöt.

 

 

 

Tältä osin ja laajemminkin valtakunnansyyttäjän päätös antaa aihetta joihinkin täsmennyksiin ja kriittisiin huomautuksiin.

 

Työturvallisuusrikos

 

Työsuojeluviranomainen on asiantuntijaelimenä todennäköisin perustein epäillyt, että työturvallisuusrikos on tapahtunut. Siitä löytyy vahvaa näyttöä esitutkinnan asiakirjoista ja lukuisista todistajalausunnoista. Asianomistajan terveyden vaarantuminen ja asteittainen horjuminen käyvät ilmi esitutkintapöytäkirjan liitteenä olevasta työterveyslääkärin antamasta todistuksesta.

Kirkkoherra Purmonen on todistettavasti useissa yhteyksissä pyytänyt työnantajaa puuttumaan todettuihin epäkohtiin. Missään vaiheessa kirkkoherraa ei ole suostuttu edes kuulemaan. Ainoa tilanne, jossa kirkkoherralla oli mahdollisuus kertoa kokemastaan epäasiallisesta kohtelusta, oli metropoliitta Ambrosiuksen koolle kutsuma kokous 9.3.2007. Mutta tuossakaan neuvottelussa asiaan ei millään tavalla reagoitu.

 

Edellä mainitussa kokouksessa käsiteltiin erään kanttorin perättömiksi osoittautuneita väitteitä kirkkoherran häneen kohdistamasta epäasiallisesta kohtelusta. Samaa asiaa käsiteltiin kolmessa muussa seurakunnan työsuojeluorganisaation myötävaikutuksella järjestetyssä neuvonpidossa. Aivan aiheellisesti kirkkoherra piti kyseisiä perättömien väitteiden johdosta pidettyjä kokouksia häntä vastaan kohdistettuna harkittuna kiusantekona.

 

Edellä todettua ja muuta kirkkoherran kokemaa epäasiallista kohtelua käsiteltiin 23.2.2007 pidetyn työsuojelutarkastuksen yhteydessä työsuojelutarkastajan kanssa käydyssä luottamuksellisessa keskustelussa. Hän piti häirintätapauksia vakavina, mutta totesi, että mikäli asianomainen tekee siitä virallisen ilmoituksen työsuojelupiirille, asia menee väistämättä julkisuuteen. Sitä kirkkoherra ei missään tapauksessa halunnut.

 

Seuraavan kerran asian selvittämistä pyydettiin asianajaja Paul Perovuon laatimassa seurakunnanneuvostolle ja metropoliitalle 24.4.2007 lähetetyssä kirjelmässä. Neuvoston kokouksessa 12.6.2007 Ritva Bly ja Tapio Maljonen asianajaja Markus Kokon tukemina valtuutettiin neuvottelemaan kirkkoherran ja asianajaja Paul Perovuon kanssa. Kutsua neuvonpitoon ei koskaan tullut.

 

Metropoliitta Ambrosiuksen koolle kutsumassa 22.5.2007 pidetyssä epävirallisessa kokouksessa ei ollenkaan käsitelty kirkkoherraan kohdistunutta kiusaamista, vaan pelkästään neuvoston tekemää päätöstä kirkkoherran toimien tutkimisesta ja mahdollisista jatkotoimenpiteistä. Kyseisessä neuvonpidossa Ritva Bly ja eräät muut neuvoston jäsenet esittivät kirkkoherraa vastaan lukuisia yksilöimättömiä ja perättömiä syytöksiä. Kokouksen kulku on tallennettu nauhoituksessa, joka on metropoliitan hallussa.

 

Kirkkoherra pyysi uudelleen keskustelumahdollisuutta asianajaja Perovuon 17.8.2007 neuvostolle lähettämässä kirjelmässä, jossa häirintätapauksia yksilöitiin ja dokumentoitiin. Neuvosto ei kuitenkaan suostunut keskusteluun, vaan 22.8.2007 pidetyssä kokouksessa päätti, että kirkkoherran tulee ottaa yhteyttä työsuojelupiiriin, mikäli hän edelleen tuntee itsensä kiusatuksi. Kuulemisen

 

 

sijaan kirkkoherralle päätettiin antaa varoitus, jossa perusteina käytettiin pääasiassa Ritva Blyn esittämiä yksilöimättömiä ja valheellisia väitteitä.

 

Edell√§ kerrottu on dokumentoidusti ja l√§hes aukottomasti n√§ytetty toteen poliisin esitutkintap√∂yt√§kirjan asiakirjoissa. Kuitenkin valtakunnansyytt√§j√§ toteaa: ‚ÄĚAsiassa ei ole k√§ynyt ilmi, ett√§ seurakunnanneuvosto ja metropoliitta Ambrosius olisivat laiminly√∂neet ryhty√§ asianmukaisiin toimenpiteisiin saatuaan tiedon Purmosen kokemasta ep√§asiallisesta kohtelusta.‚ÄĚ

 

Tapahtuneiden tosiasioiden valossa arvioituna tämä syyttäjän kanta on kestämätön.

 

 

Työsyrjintärikos

 

Työsuojeluviranomainen ja rikospoliisi ovat yhtä mieltä siitä, että Purmosen työsuhteen päättämisessä on kysymys rikoslain 47 luvun 3 §:n 1. ja 2. momentissa tarkoitetusta työsyrjintärikoksesta iän perusteella. Sekä asiakirjat että lukuisat todistajalausunnot osoittavat, että kirkkoherra Purmosta jo usean vuoden ajan painostettiin jäämään eläkkeelle. Näin tapahtui mm. ennen 12.6.2007 pidettyä neuvoston kokousta, jossa oli määrä käsitellä kirkkoherralle annettavaa varoitusta. Tuolloin metropoliitta ilmoitti, että mikäli kirkkoherra suostuu jäämään syksyllä eläkkeelle, hän huolehtii siitä, että varoitusta ei anneta.

 

Räikeintä painostusta kuitenkin tapahtui 4.6.2008 pidetyssä neuvoston kokouksessa, jossa metropoliitan suostumuksella ilman lain edellyttämää kuulemista työsopimussuhteisessa toimessa olevan kirkkoherran työntekovelvoite päätettiin välittömästi ja häntä vaadittiin irtisanomisen uhalla jäämään eläkkeelle puolen vuoden kuluttua eli 7.12.2008.

 

T√§st√§ p√∂yt√§kirjaan merkityst√§ p√§√§t√∂ksest√§, lukuisista vahvoista todistajalausunnoista ja ty√∂suojeluviranomaisen kannanotoista huolimatta syytt√§j√§t katsovat, ett√§ painostusta ei ollut tapahtunut. Muutosharkintap√§√§t√∂ksess√§√§n apulaisvaltakunnansyytt√§j√§ mm. toteaa, ett√§ ‚ÄĚasiassa ei ole ilmennyt mit√§√§n sellaisia seikkoja, joiden johdosta tilanteessa olisi ep√§oikeudenmukaisesti painostettu Purmosta tuon (el√§kkeellej√§√§mis)p√§√§t√∂ksen tekemiseen‚ÄĚ. Tapahtuneiden tosiasioiden valossa arvioituna t√§m√§ syytt√§j√§n kanta on kest√§m√§t√∂n.

 

T√§ll√§ ty√∂nantajan menettelyll√§ loukattiin ty√∂ntekij√§n subjektiivista oikeutta p√§√§tt√§√§ itse el√§kkeelle j√§√§misen ajankohdasta 63 ‚Äď 68 vuoden v√§lill√§. T√§m√§ menettely merkitsi my√∂s sit√§, ett√§ el√§kei√§n jo useita vuosia aikaisemmin saavuttaneen l√§hes 67-vuotiaan kirkkoherran ei sallittu j√§√§d√§ el√§kkeelle v√§litt√∂m√§sti, vaan h√§nelt√§ vaadittiin kuuden kuukauden irtisanomisaika. Samalla h√§net kuitenkin vapautettiin ty√∂ntekovelvoitteesta v√§litt√∂m√§sti.

 

Mit√§√§n yksil√∂ityj√§ perusteita edell√§ kuvatulle menettelylle ei esitetty. Neuvoston p√∂yt√§kirjassa p√§√§t√∂ksen perusteluna on todettu vain aikaisemmin annettuun kirkollishallituksessa kumottuun varoitukseen viitaten, ett√§ ‚ÄĚkirkkoherra Purmonen ei ole parantanut menettelytapojaan viivyttelyn suhteen. My√∂s esimiesty√∂skentelyss√§ on ilmennyt vakavia puutteita‚ÄĚ. Ep√§selv√§ksi j√§√§, mit√§ todellisuudessa oli tapahtunut.

 

On vaikea kuvitella räikeämpää ihmisoikeusloukkausta.

 

Valtakunnansyytt√§j√§ ei varsinaisesti ota kantaa edell√§ kerrotun menettelyn oikeutukseen. H√§n toteaa vain, ett√§ ‚ÄĚty√∂suojeluviranomaiset eiv√§t ole esitt√§neet, mihin toimenpiteisiin ty√∂nantajan edustajien olisi heid√§n mielest√§√§n tullut ryhty√§ t√§m√§n ristiriitatilanteen selvitt√§miseksi‚ÄĚ.

 

Vastoin valtakunnansyytt√§j√§n k√§sityst√§ on todettava, ett√§ ty√∂suojeluviranomainen on ottanut mahdollisimman selke√§n ja voimakkaan kannan, kun se perusteellisen selvitysty√∂n tuloksena on ep√§illyt ‚ÄĚ todenn√§k√∂isin perustein‚ÄĚ, ett√§ ty√∂nantajan edustajat ovat syyllistyneet ty√∂turvallisuus - ja ty√∂syrjint√§rikoksiin. Ty√∂suojeluviranomaisen pyynn√∂st√§ rikospoliisi on suorittanut esitutkinnan ja l√§hett√§nyt asian syyteharkintaan.

 

Paljon onnellisempaa tietysti olisi ollut, jos asia olisi selvitetty työyhteisön sisällä ja rikolliseksi luokiteltu epäasiallinen kohtelu olisi ajoissa lopetettu.

 

Muutosharkintapäätöksen asiatietojen virheellisyyksistä

 

Valtakunnansyyttäjä toteaa (s.6), että Jukka Arajärvi on merkityttänyt 12.12.2007 pidetyn valtuuston kokouksen pöytäkirjaan tietoja Purmosen poissaoloista valtuuston kokouksista. Täsmennyksenä on todettava, että pääasiana tässä ei ollut merkintä poissaoloista, vaan työntekijän sairauslomien kyseenalaistamisesta ja terveyttä koskevien tietojen merkitsemisestä julkiseen pöytäkirjaan.

 

Valtakunnansyyttäjä katsoo, että esitutkinnassa ei ole selvitetty, ketkä seurakunnanneuvoston jäsenet ovat osallistuneet päätösten tekemiseen niissä asioissa, joissa seurakunnanneuvoston jäsenten on epäilty syyllistyneen asiassa rikokseen.(s.14). Tämän väitteen johdosta on todettava, että sekä neuvoston jäsenten että muiden rikoksista epäiltyjen nimet on tuotu esille lukuisissa eri yhteyksissä. Rikoksista ei ole epäilty seurakuntaa, vaan nimettyjä henkilöitä, joita koskevat rikosepäilyt on tarkoin yksilöity.

 

 

Epäiltyjen nimet on mainittu useissa esitutkinnan pöytäkirjan asiakirjoissa, mm. 4.6.2008 pidetyn neuvoston kokouksen pöytäkirjassa. Myös työsuojeluviranomaisen loppulausunnossa todetaan, että 4.6.2008 pidetyssä kokouksessa olivat läsnä (päätöstä kannattamassa) Jukka Arajärvi, Ritva Bly, Tarja Härkönen, Tarja Lehmuskoski, Aino Nenola ja Jukka Salminen. Läsnä olleista vain Timo Lepistö jätti eriävän mielipiteen.

 

 

Valtakunnansyyttäjä toteaa (s.15), että metropoliitta Ambrosius, Purmonen ja eräät seurakunnanneuvoston edustajat olivat 22.5.2007 pitäneet kokouksen, jossa oli käsitelty Perovuon lähettämää kirjelmää kirkkoherran epäasiallisesta kohtelusta. Täsmennyksenä on todettava, että mainittua kirjelmää ei käsitelty 22.5.2007 pidetyssä eikä missään muussakaan sellaisessa kokouksessa, jossa Purmonen on ollut läsnä.

 

 

Muutosharkintap√§√§t√∂ksess√§ todetaan: ‚ÄĚPurmosen asiamiehen mukaan seurakunnanneuvoston (tarkoittanee seurakunnanvaltuuston) 2. ja 9.11.2005 toimivallan ylitt√§en antamat huomautukset kirkkoherralle olivat kaikkein t√∂rkeint√§ ja moitittavinta ty√∂paikkakiusaamista.‚ÄĚ (s.15). T√§m√§ Perovuon kannanoton tulkinta on virheellinen.

 

 

Todellisuudessa Perovuo viittaa t√§ss√§ edell√§ mainittuja valtuuston antamia huomautuksia koskevaan neuvoston kannanottoon. Perovuo kirjoittaa: ‚ÄĚSeurakunnanneuvosto l√§htee siit√§ ajatuksesta, ett√§ toimivaltaa ylitt√§en Purmoseen kohdistetut rangaistusluonteiset seuraamukset eiv√§t omaisi mit√§√§n relevanssia, kun neuvoston mukaan substanssi pit√§√§ paikkansa. K√§sitykseni mukaan t√§m√§n tyyppinen toiminta (kannanotto) on kaikkein moitittavinta ja t√∂rkeint√§ ty√∂paikkakiusaamista. Laittomaan p√§√§t√∂kseen liittyy aiheeton ja ep√§asianmukainen syyllist√§minen,‚Ķ‚ÄĚ


Useassa muussakin yhteydessä valtakunnansyyttäjä aiheettomasti korostaa valtuuston 2. ja 9.11. antamien ja muiden huomautusten merkitystä. Todellisuudessa näiden huomautusten ja yleensäkin valtuuston merkitys kiusaamisprosessissa eräiden Avoimeen seurakuntaan kuuluneiden jäsenten häiriökäyttäytymistä lukuun ottamatta on ollut kokonaisuutena ottaen varsin vähäinen. Pääroolissa ovat olleet Avoimeen seurakuntaan kuuluneet neuvoston jäsenet erityisesti vuosina 2007 ja 2008.

Last Updated on Wednesday, 17 October 2012 07:56